26.12.2011

Christmas with me



Tämä mennyt joulu on ollut kyllä ehdottomasti yksi mun elämän parhaista. Poikkeuksellinen, sillä ensimmäistä kertaa oli suurimmaksi osaksi jossain muualla, kuin Iissä perheen luona. Käytiin J:n vanhempien luona aattoaamuna, ja suunnattiin Iihin syömään, saunomaan ja lahjojen jakoon. Aika ihanaa katsoa, miten pikkuiset olivat ihan intona joulusta ja lahjoista.




Aattoilta kuluikin sitten Iissä hyvin perinteisissä merkeissä, ja ajeltiin takaisin kotiin vasta puolen yön aikaan, ja tietty ähkyssä. Mä onnistuin unohtamaan laukkuni Iihin, ja käytiin hakemassa se vasta tänään, joten oon ollut aikalailla tavoittamattomissa pari päivää, koneella käynnitkin jätin ihan minimiin. Joulu ollaankin pyhitetty rauhoittumiselle ja levolle, eilen käytiin illalla sen verran ulkona että piipahdettiin leffassa, tänään käytiin tas Iissä syömässä ja aamusta testailtiin jäätelökonetta. Olisin pienenä aina tahtonut jäätelökoneen, ja olinkin ihan intona, kun J:n paketista sellainen kuoriutui.




Tällä viikolla J on vielä kotona, ja tarkoitus olisi huomenna suunnata alennusmyyntejä tsekkailemaan, ja joku päivä vielä Eedeniin polskimaan. Uuden vuoden suunnitelmat on vielä ihan auki, mutta eiköhän me jotain kivaa keksitä!




Mites teidän joulu on sujunut?

21.12.2011

Tyttöystävähaaste

MouMou haastoi bloggareita paljastamaan itsestään viisi ominaisuutta tyttöystävänä, joten täältä pesee! Oma mies löytyy kyllä jo, joten unelmamiesten täytyy valitettavasti jäädä kuitenkin nuolemaan näppejään.

Tehtävänä on siis kertoa viisi faktaa itsestään tyttöystävänä. Vähän kuin siis täyttäisi tyttöystävähakulomaketta, jossa pitäisi kertoa itsestään, jotta unelmien mies voi päättää, sovitteko yhteen.





1. En nipota siisteydestä. Mulle on aivan se ja sama, vaikka tavarat ovat epäjärjestyksessä, kunhan mikään ei haise tai kämpästä muuten löydy epämääräisiä tahroja tai ruuantähteitä. Henkilökohtaista siivoojaa musta ei kuitenkaan parisuhteen yhteydessä saa, sillä kuten äiti sanoo nätisti, olen boheemi, ja löydän omatkin kamat paljon helpommin hallitusta kaaoksesta.

2. Olen hellyydenkipeä, joten tarvitsen vähintään yhden vapaaehtoisen pusun mieheltä päivittäin. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että joutuu kärttämään edes pientä huomionosoitusta, vaikka pusu aamulla tai illalla ei ole iso vaiva. Toki tilanteen mukaan, jos jompikumpi on esim. oksennustaudissa, voin olla ilmankin.

3. Minä ja kissa(t) ollaan pakettitarjous. Jos haluat mut, otat myös kissan(/t) elämääsi, vain toista ei voi saada. En kuitenkaan pakota miestä siivoamaan hiekkalaatikkoa.

4. Toimintaleffat on parhautta, varsinkin historialliset sellaiset. Autoleffoista en niinkään innostu. Etsin myös edelleen oikeasti pelottavaa kauhuleffaa. Toisaalta saatan pakottaa kaksilahkeisen katsomaan kanssani Disneyn klassikoita.

5. En tykkää tapella, olen lyhytvihainen ja pyydän nopeasti anteeksi. Paitsi, jos luottamukseni on petetty valehetelemalla tai muitten naisten kanssa vehtaamalla. Mustasukkainen en kuitenkaan ole, maalaisjärjellä pärjää.

20.12.2011

Sweet chili -wokki

Palataanpa asiaan maailman parhaalla kanawokilla. Helppoa, nopeaa ja ihan mielettömän hyvää. Tehdään tätä J:n kanssa vähän väliä, on yksi meidän vakkariruuista joita pyörittään sitten arjessa. Jujuna tässä on sweet chili -kastike, josta on jotenkin tullut suosikkijuju yllättävän moneen ruokaan. Makaronilaatikko saa oikein kivan säväyksen, kun jauhelihan seassa on sweet chiliä.




400 grammaa wokkivihanneksia
300 grammaa maustamattomia broilersuikaleita
Pari ruokalusikallista sweet chili -kastiketta
Mausteita oman maun mukaan

Broilersuikaleet siis paistetaan pannulla ja maustetaan oman maun mukaan, itse käytetään lähinnä suolaa ja broilermaustetta, joskus oreganoa. Broilerin oma maku saa kyllä erottua selvästi. Joukkoon lisätään wokkivihannekset, joita paistetaan sen verran, että ne ovat kuumia, mutteivät ehdi pehmentyä liikaa. loppuvaiheessa joukkoon sekoitetaan sweet chili, ja valmista tuli! Satsista riittää annokset neljällle oikein hyvin, tai vaikka seuraavalle päivälle.

14.12.2011

Nuku rauhassa, pieni ♥

Maisa jouduttiin viemään päivystykseen tänä iltana. Lääkärin mukaan hän ei olisi pystynyt antamaan muuta kuin hetkellistä lisäaikaa, joten oli parempi päästää Maisa ikiuneen. Nuku rauhassa Maisa-rakas. ♥ Ikävä on jo nyt ihan valtava.


Huonosti menee

Mainitsinkin viime viikon lopulla Maisan vatsavaivoista. Ongelma on mennyt vain pahempaan suuntaan, ja eilen käytiin uudestaan lääkärillä. Pikkuinen ei tällä hetkellä pysty sulattamaan ruokaa käytännössä ollenkaan, kaikki ruoka tulee suoraan läpi, suolistoon kerääntyy kovasti kaasua ja tiputuksessa ollaan oltu kuivumisen takia kahdesti.

Maisalla on toinen antibioottikuuri menossa, mutta siitäkään ei tunnu olevan apua. Suurimman osan ajasta pieni vain nukkuu, ruokakaan ei enää oikein maistu. Syytä tähän ei ole vielä löydetty. Maksan ja munuaisten kunto viittaisi siihen, että kyse ei ole myrkytyksestä. Tipu taas on kunnossa, mikä viittaisi siihen, että kyseessä ei ole loinen. Viimeistään huomenna mennään taas lääkäriin, mutta henkisesti on täytynyt alkaa varautua siihen, että Maisaa ei kohta enää ole, sillä oireet ovat pienelle kissalle ihan hirveän rajut.

Just nyt ei siis kovin nappaa miettiä blogin puolelle mitään isompia postauksia, kun aika menee suurimmaksi osaksi pienestä huolehtiessa. Palaillaan, kunhan tilanteeseen on saatu edes vähän selvyyttä.

10.12.2011

Järkikauppaa

Lähdin tuossa muutama päivä sitten etsimään järkeviä talvikenkiä. Sellaisia, joilla on hyvä kävellä pidempiäkin matkoja vaikka lenkillä, joissa on vähän vartta, ettei lumi pääse nilkkoihin, joilla uskaltaa kävellä liukkaammillakin keleillä, ja jotka kestävät vähän vettäkin. Ja kyllähän mä kengät löysinkin. Se vaan, että nämä ei kyllä täytä yksiäkään noista edellisistä kriteereistä.



Ovat tähänastisen elämäni korkeakorkoisimmat kengät, 11 cm. Liukkailla keleillä ei näillä uskalla kävellä, ja korko vaatii muutenkin hiukkasen totuttelua ennen kuin lähden julkisesti näillä tallustelemaan, mutta tykkään silti ihan hulluna. Spirit Storesta siis hitusen alle neljäkymppiä.

9.12.2011

Karvaiset lapseni

Oon ollut kissaihminen koko ikäni. Ensimmäinen kissa meidän perheeseen tuli, kun olin ehkä 4-vuotias, mutta siitä jouduttiin myöhemmin luopumaan, koska mulla todettiin sen verran paha astma ja allergia, että lääkityksen pelättiin jo vaikuttavan mun kasvuun. Vuosien kuluessa oireet kuitenkin lieventyivät olemattomiin, ja nykyään tarvitsen enää silloin tällöin avaavaa lääkitystä, jos olen ollut esimerkiksi talossa, jossa on hometta.

Koska oireita ei enää ollut, aloin omilleni muutettuani harkita kissan ottamista. Tuolloin mun elämä oli kuitenkin niin hektistä ja täynnä matkustelua, että koin ettei kissalla olisi mun kanssa hyvä olla, kun jatkuvasti oli ohjelmassa muun muassa kymmenentuntisia junareissuja. Puolisentoista vuotta sitten erosin silloisesta poikaystävästäni, minkä ansiosta nuo junamatkat jäivät pois. Hyvin nopeasti tein sitten päätöksen siitä, että nyt oli aika ottaa kissa seurakseni.


Selasin nettipalstoja, kunnes silmiin sattui ilmoitus Haukiputaalla olevasta 13-viikkoisesta kissanpennusta, joka oli pentueen viimeinen. Ilmoituksen mukaan pentu oli varattu jo kolme kertaa, mutta uusille omistajaehdokkaille oli aina tullut jokin este kissan otolle. Päädyinkin katsomaan pikkuista jo samana iltana.

Näin Maisan ensimmäistä kertaa istumassa pöydällä pentukodissaan, ja rakastuin heti. Niin pieni ja kaunis! Nimeä en ollut päättänyt etukäteen, eikä perhekään sitä ollut nimennyt, mutta ensisilmäyksellä oli selvää, että nimi on Maisa. Koko nimeksi tuli Maisa Minerva Magia.

Syksyn mittaan aloin ajatella, että Maisalle pitäisi saada leikkikaveri niille ajoille, kun olen poissa kotoa. Marraskuussa tein koulumme uutisiin juttua löytökissoista, ja päädyin mutkien kautta tammikuun alussa katsomaan emoa ja kahta pentua, tyttöä ja poikaa. Ikinä ennen en ole nähnyt yhtä mustia kissoja. emo ja kolli olivat aivan täysin pikimustia, tytöllä oli kaulassaan valkoinen tupsu. Ja tyttöä kun olin hakemassa, päädyin tekemään tuttavuutta tyttöpennun kanssa.

Tipu ja kaksi veljeä ovat syntyneet arviolta elokuussa, ja marraskuussa 2010 ne loukutettiin keminmaalaisen hajottamon piha-alueelta, -30 asteen pakkasilla. Tipu tuli loukkuun viimeisenä, 36 tuntia muuta perhettä myöhemmin. Ihmiskontakteja Tipulla ja muilla pennuilla ei tuota ennen juurikaan ollut, vaan pennut syntyivät villinä.

Reilun viikon kuluttua ensitapaamisesta Tipu saapui kotiin luokseni ja sai koko nimekseen Matilda Moona Mea. Tipu oli kaikkea muuta kuin kesy. Ensimmäiseen kahteen päivään se ei syönyt, juonut tai käynyt laatikolla. Pikkuhiljaa edistystä alkoi kuitenkin tapahtua. Ensin alkoi kiinnostaa Maisan seura, ja hyvin hitaasti minunkin tekemiseni. Nykyään minä ja J ollaan Tipun luotettujen ihmisten listalla, ja saadaan silitellä ja pussailla pikkuista miten halutaan. Vieraiden tullessa Tipu seurailee ihmisten tekemisiä ensin syrjemmältä, ennen kuin tulee nuuskimaan ja katsomaan, voiko vieraiden antaa koskea itseensä.



Nykyään Maisa ja Tipu ovat kuin parhaatkin sisarukset. Välillä pestään toisia ja syödään samasta kupista, välillä taas juostaan ympäri kämppää ja nahistaan. Oon ihan suunnattoman onnellinen noista karvapalleroista ja siitä, että oon saanut annettua kahdelle pikkuiselle hyvän kodin. Osaahan nuokin olla välillä ärsyttäviä, kun tulevat herättämään vapaapäivinäkin ennen aaamuseitsemää ja vaatimaan märkäruokaansa upottamalla hampaat nilkkaan, mutta on niistä silti niin paljon iloa, etten osaisi kuvitellakaan enää elämää ilman niitä.

Maisan kanssa piti tänä aamuna käydä lääkärissä mahavaivojen takia, ja nyt on pikkuisella pääkallolaastari etutassussa ja toinen lapa turvoksissa nesteytyksen jäljiltä. Antibioottikuuri ja masuystävällistä ruokaa, niin vauvan pitäisi olla pian kunnossa.

8.12.2011

Back in Business

Että semmoinen pieni ja spontaani blogitauko.

Marraskuun viimeinen viikonloppu meni tosiaan edellistä kämppää tyhjentäessä ja siivotessa, ja tiistaiaamuna käyttin siivoamassa asunto ja palauttamassa avaimet. Nyt ollaan sitten järjestelty paikkoja täällä J:n kaksiossa, johon minä ja kissat muutettiin.


Vaikka ollaan molemmat päivät kotona, on kiirettä pitänyt sen verran, että tässä ollaan näiden puolentoista viikon aikana ehditty kokata kotona kaksi kertaa. Jee. Kyllä tämä kiire alkaa kuitenkin pikkuhiljaa rauhoittua, ja ollaanpahan saatu ostettua suurin osa joululahjoista sekä kaikki tarvittavat uudet huonekalutkin. Lähinnä tarvittiin lisää hyllytilaa. Ihan huippua, että mun ei enää tarvitse tunkea leffojani minimalistisen pieniin laatikoihin, vaan niille on nyt ihan oma hylly! ♥ Asuntopostausta tulee kunhan saadaan viimeisetkin paikat järjestykseen, mutta päätinpä rikkoa blogihiljaisuuden pikaisilla kuulumisilla. Paljon on muutenkin nyt postailtavaa jonossa.

26.11.2011

Voi jee!



Arvatkaa vaan, kuinka paljon odotan aamua? Kuumetta on semmoiset 38 astetta, ja huomenna pitäisi jaksaa muuttohommissa, käydä ruokkimassa tuttujen kissaa, siivota kirpparipöytää, kuskata tavaroita kaverille ja muuta mukavaa. 

Ja vaikka olo on aikalailla miinuksen puolella, uni ei tule.

23.11.2011

Ruusu äidille, ankkuri isälle

Touko-kesäkuun vaihteessa vuonna 2010 toteutin kaksi unelmaani. Matkustin Walesiin, Cardiffiin sukulaisteni luo, ja otin ensimmäisen tatuointini. Vielä lentokentällä ennen lähtöäni äiti ja isä kielsivät minulta kaksi asiaa. Naimisiin ei saanut mennä, eikä ottaa tatuointia. Hups.

Viimeisenä päivänä Cardiffissa pistäydyttiin siis Inked Upissa kyselemässä, löytyisikö samalle päivälle tilaa pienelle tatuoinnille, ja mulla kävi tuuri. Paria tuntia myöhemmin istahdin tuolille, ja Gareth alkoi töihin.




Olin etukäteen pelännyt tatuoinnin ottamista ihan kamalasti, mutta yllätyin siitä, miten vähän se sattui. Parissa kohtaa nipisti hiukan ja that's it. Muutamaa vuotta aiemmin olin nähnyt, kun eräälle naiselle tehtiin tatuointia, ja hän huusi kuin syötävä. Mun kanssa oli samaan aikaan ottamassa tatuointia joku nuori jätkä. Kolme pientä tähteä pelkillä ääriviivoilla nilka ulkosyrjälle, ja jätkä ulisi ja valitti koko ajan. Gareth ja John naureskelivatkin, että tyypin olisi pitänyt ottaa mallia minusta. Minut sijoitettiin tuolille, jonka sai makuuasentoon, koska etukäteen Gareth ajatteli pelata varman päälle, jos mulle sattuisi iskemään heikotus kesken kaiken. Alussa käskivät pysymään makuullakin, mutta en malttanut, kun olo oli niin hyvä, ja halusin nähdä, miten kuva edistyi.


Heti tatuoinnin valmistuttua kuva oli vielä vähän punainen ja turvoksissa, mutta paraneminen eteni tosi nopeasti, ja väritkin pysyivät tasaisena. Olin ihan mielettömän tyytyväinen tulokseen, ja tatuointikuume on ollut kova siitä asti. Harmi vain, että Suomessa tatuoinnit ovat edelleen melko kalliita, joten mun on pakko säästää ennen, kuin saan seuraavan kuvani. Ideoita löytyy kyllä useampia.








Noin hyvältä kuva näytti jo pari viikkoa ottamisen jälkeen. Saunaan ja uimaan menin vasta juhannuksena, kun tatuoinnin ottamisesta oli kulunut kolmisen viikkoa. Reaktiot tatuonin ottamisesta muilla oli oikein positiivisia, vaikka esimerkiksi mummu kehotti pysymään kohtuudessa niiden kanssa. Ei mulle mitää hihaa ole tulossa, mutta lisää kyllä. 


Puolitoista vuotta myöhemmin rakastan tuota kuvaa edelleen syvästi. Vaikka valkkasinkin sen suoraan katalogista, se on vaan niin mua ja sillä on useampia merkityksiä. Ruusu on äidilleni, ankkuri isälleni. Oon aina rakastanut merta ja isän puolella suvussa onkin ollut paljon merimiehiä. Ennen ankkuritatuointi otettiin yleensä silloin, kun merimies oli ylittänyt Atlantin ensimmäistä kertaa, mutta mulle se symboloi myös ensimmäistä omatoimista ulkomaanmatkaa, sekä ensimmäistä matkaa Walesiin.

Osaisiko muuten joku suositella hyvää tatuoijaa Oulussa tai lähiympäristössä?

22.11.2011

Sushi!

Jos mulle olisi puoli vuotta sitten sanottu, että tuleva lempiruokani on sushi, olisin nauranut räkäisesti päin naamaa. Että minäkö himoitsisin raakaa kalaa ja merilevää? Ja viitsisin näperrellä sen parissa, kun en muutenkaan ole mikään keittiöihme?  Edellisessä postauksessa kyselinkin, löytyykö isommalle sushi-postaukselle mielenkiintoa, joten tässä tulee. Tehtiin J:n kanssa sunnuntaina iltapalaksi kasa sushia tonnikala-kermaviili- ja surimitäytteillä.  

Sushia on siis monenlaista, eivätkä kaikki sisällä merilevää tai raakaa kalaa. Sushia löytyy myös ilman riisiä, tosin itse en vielä ole maistanut sellaisia. Me ollaan J:n kanssa tehty itse vain norimakeja, eli pieniä merilevärullia. Shakenigiri, eli lohipäällysteinen riisipallo on suosikkini ravintolassa, mutta itse en vielä ole uskaltanut tehdä niitä, koska onnistuisin kuitenkin mokaamaan wasabin kanssa. Noin muuten nigirien teko on vielä yksinkertaisempaa kuin makien, sillä riisipallot voi muotoilla käsin, ja päälle vain lätkäistään juurikin se lohi tai vaikka jättikatkaravun pyrstö.


Norimakeihin tarvitaan bambumatto, sushiriisiä, japanilaista viinietikkaa ja paahdettuja norilevyjä. Näitä kaikkia löytyy ihan cittareista. Viinietikkapullosta riittää moneen satsiin, riisistä ja Blue Dragonin levyistä saa tehtyä suunnilleen kaksi kahden hengen satsia, riippuen siitä, kuinka paljon sushista pitää. Kannattaa muuten ostaa mieluummin noita Blue Dragonin levyjä, sillä niissä on 10 norilevyä, Yutakan vastaavissa vain viisi. Hintaeroa paketeille on noin euron verran, joten levyjen kappalehinta on Blue Dragonilla edullisempi. Myös ihan tavallinen puuroriisikin käy kuulemma sushiin, kun sen maustaa viinietikalla.

Blue Dragon myy myös valmiita sushikittejä, johon tarvitsee lisätä vain täytteet.


Homma lähtee liikkeelle riisin keittämisellä, paketissa on siihen hyvät ohjeet. Loraus viinietikkaa sekaan ja annetaan jäähtyä. Tämän jälkeen riisiä aletaan levittää norilevyille bambumaton päällä. Sormet kannattaa kastella hyvin kylmällä vedellä, jotta riisi ei tartu sormiin.




Riisiä levitetään noin 2/3 pituudelta norilevylle, ja alareunaan lisätään täytteet. Tämän jälkeen norimaton yläreuna kostutetaan, ja koko paketti rullataan bambumaton avulla tiiviiksi ja leikataan suupalan kokoisiksi paloiksi.

Sushin täyteenä ei tosiaan ole pakko olla raakaa kalaa. Maistelun voi aloittaa vaikka kurkku- tai paprikatäytteisillä rullilla. Säilyketonnikala, katkarapu, avokado ja salaatti sopivat kaikki oikein hyvin susheihin, ja raakaan kalaan voi totutella vaikka graavi- tai kylmäsavulohen kanssa. Kun sitten haluaa alkaa maistelemaan sitä raakaa kalaa, kannattaa se aina ostaa ruokakaupan tuoretiskiltä ja mainita erikseen kalan tulevan sushiin, niin saa mahdollisimman tuoretta tavaraa.



Sushi tarjotaan perinteisesti soijakastikkeen, wasabitahnan ja inkiväärilastujen kanssa, mutta itse en pidä inkivääristä, enkä uskalla pelata wasabin kanssa. Inkiväärilastujen on tarkoitus puhdistaa makunystyrät aina ennen seuraavaa sushipalaa, jotta maut tulevat parhaiten esiin.


Sushia ei muuten kannata dipata soijaan riisi edellä, sillä soija saa riisin irtoamaan toisistaan ja sushin hajoilemaan.

Juomaksi sushin kanssa sopii vihreän teen ja veden lisäksi kuulemma kuiva valkoviini tai kuohari, mutta koska olen nirso, olen itse pitäytynyt vedessä ja kokiksessa.

Sushi saattaa vaatia totuttelua, etenkin merilevän ja raa'an kalan kohdalla. Itse maistellessani ensimmäistä kertaa olin vähän kummissani, mutta söin kuitenkin mielelläni. Eikä muuten mennyt kauaa, kun tajusin, että olin jäänyt koukkuun. Mitään edullista herkkuahan tämä ei ole, mutta reilusti terveellisempi vaihtoehto kuin esimerkiksi pizza tai hampurilaiset. Ja tykkään muuten näistä nykyään reilusti enemmän kuin edellä mainituista.

17.11.2011

Synttärihemmottelua

Eilen vietin synttäreitäni yksin, sillä J tosiaan on työreissulla, ja mulla itselläni oli hommia hoidettavana täällä Oulussa. Ehdin kuitenkin vähän hemmotella itseäni parilla lempparijutullani, sillä lähdin pitkästä aikaa leffaan yksin ja hain sushia päivälliseksi.

Leffaksi valkkasin Kolme muskettisoturia, ihan vain siksi, että tykkään tuon tyyppisistä seikkailuleffoista, ja pääsin pitkästä aikaa katsomaan uuden leffan Orlando Bloomilta, teinivuosieni päiväunien kohteelta. Kieltämättä fanityttö sisälläni kiljui vähän. Luksusta leffakokemukseen lisäsi se, että olin ainoa katsoja koko salissa.



Leffasta palasin koneen äärelle. Olen lähtenyt tällä viikolla mukaan yhteen kivaan projektiin, josta tulette pian kuulemaan lisää. Sattumalta tällä viikolla on tullut siis syötyäkin koneen ääressä. Oon aika innoissani tästä, täytyy myöntää.

Tomosta tarttui mukaan viisi tonnikala-chili-norimakia, viisi suriminorimakia ja viisi shakenigiriä. Ennen kesää pelkkä ajatuskin sushista ja raa'asta kalasta lähinnä ällötti, mutta kummitädin luona kyläillessä en kehdannut kieltäytyä maistiaisista. Se olikin menoa sitten, aloitin turvallisesti purkkitonnikalalla ja kurkulla ja paprikalla, mutta nykyään menee raaka kalakin alas ihan ongelmitta. Shakenigirit ovat ehdottomia suosikkejani.

Teen nykyään sushia myös itse, kiinnostaisiko jotain pienet vinkit? 

14.11.2011

Euran sydän

Sain eilen J:ltä synttärilahjani etukäteen. Oikea syntymäpäiväni on keskiviikkona, mutta koska J viettää pari viikkoa työreissulla, sain lahjan jo nyt. Ja mitä paketista kuoriuitui? Ensimmäinen Kalevala-koruni!




Euran sydän -riipus hopeisena. Aivan ihana, tämä tulee varmasti killumaan kaulassani jatkuvasti. Yhteen aikaan mulla oli aina kaulakoru kaulassa, ja ilman tuntui alastomalta. Nyt en ole kaulakoruja pitänyt jatkuvassa käytössä enää pariin vuoteen, mutta tämä koru taisi aloittaa tavan uudestaan.




11.11.2011

Tukka


Eilen pääsin pitkästä aikaa kampaajalle, kun äiti oli varannut synttärilahjaksi ajan vakkarilleni. Oon käynyt samalla kampaajalla ihan pienestä asti, eikä oikeastaan kukaan muu osaa käsitellä tätä tukkaa yhtä hyvin.Tällä kertaa pidettiin pituus suunnilleen samana, mutta otsatukka leikattiin takaisin malliinsa ja väriä päivitettiin. Punaista kiitos! En enää osaa kuvitellakaan itselleni muuta väriä. Värjäsin hiukseni punaisiksi ensimmäistä kertaa ysiluokalla, siihen asti olin aina blondi.

Mukavasti sattui tämä kampaajareissu myös ennen parhaan ystäväni synttäribileitä, jotka ovat luvassa huomenna. Saa kerrankin pukeutua mekkoon ja lähteä juhlimaan.

7.11.2011

Perheenlisäystä

Onko väärin tulla nauraen ulos konkurssissa olevasta liikkeestä? Pikkuveli vinkkasi viikonloppuna eräästä konkurssiloppuunmyynnistä, ja tänään käytiin tsekkaamassa paikka J:n kanssa. Mukaan tarttui muutama leffa ja näytönsuojat J:n puhelimeen, sekä lisäystä kameraperheeseen. Canonin 100mm 2.8 macroputki ja Speelite 27 EX -lisäsalama. Kaikki yhteishintaan 340 €. Ja nyt onkin ilta kulunut testaillessa.



Malleina toimivat luonnollisesti karvalapset Maisa ja Tipu.


Kuvia tuli räpsittyä melkein sata, mutta tämä on ihan ehdottomasti mun lemppari. Kisut ovat ihan elementissään, Maisa uteliaana etualalla ja Tipu vähän varautuneena taustalla.

Vaikea uskoa, että Maisa on ollut mulla jo yli vuoden, ja Tipunkin kanssa vuosipäivä lähestyy. Sunnuntaina tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun Tipu veljineen ja emoineen pelastettiin. Ihan heti en tammikuussa olisi uskonut, että saisin Tipun niin hyvin kesyyntymään. Alkuun kun meni kaksi päivää, että Tipu uskalsi syödä, juoda tai käydä laatikollakaan, saati ottaa mitään kontaktia minuun tai Maisaan.



Maisa ja Tipu on ihan niinkuin sisarukset, välillä pestään toisia ja syödään samasta kupista, välillä taas painitaan ja sähistään. Oon ihan mielettömän ylpeä noista kahdesta. ♥

6.11.2011

Linkkivinkki sunnuntaille

Sunnuntaiaamuihin kuuluu ehdottomasti PostSecret. Eksyin salaisuuksien pariin muutama vuosi sitten, enkä vieläkään ole kyllästynyt. Tuossa on siis kyse blogista, jonne ihmiset lähettävät salaisuuksiaan postikortilla ja blogin perustaja Frank julkaisee niitä kerran viikossa, sunnuntaisin.

Kuva: PostSecret

Matkan varrella tuolla on ollut salaisuuksia laidasta laitaan, ihmisten pienistä tavoista oikeasti isoihin ja kipeisiin juttuihin. Kaikki salaisuudet eivät välttämättä aina aukea postikortin perusteella, mutta parhaimmillaan ihmiset käyttää paljon mielikuvitusta, aikaa ja vaivaa niiden tekemiseen.

Parhaiten näiden lukemisen taustalle sopii Ellie Gouldingin musiikki.

Ellie Goulding - The Writer

Ellie Goulding - Your Biggest Mistake

4.11.2011

Make Up

Olen aikalailla myöhään herännyt, mitä tulee meikkaamiseen ja hiusten laittoon. En koskaan ole meikannut päivittäin kouluun tai töihin, en vain koe sitä tarpeelliseksi. Ihoni on hyvässä kunnossa, minulla on puhtaat hiukset ja siistit, ehjät vaatteet. Miksi siis en saisi nukkua aamulla 20 minuuttia pidempään, jos siltä tuntuu?

Toki meikkaan juhliin ja muihin tarkempaa laittautumista vaativiin tilaisuuksiin, mutta suoraan sanottuna tavallinen koulu- tai työpäivä tietokoneen edessä ei sitä minusta vaadi. Silloin tällöin on myös muuten vaan sellainen olo, että tänään Tiina meikkaa.


Ja tuolta se mun arkimeikkini näyttää. Yleensä en arkena ala kikkailemaan kummemmin rajauksilla tai muulla, ne säästän juhliin ja viihteelle. Arkimeikissä panostan lähinnä pohjaan ja siihen, että saan vähän valoa ja väriä kasvoille. Viimeisen parin vuoden aikana olen oppinut meikkaamaan paljon monipuolisemmin ja paremmin. Ennen käytin lähinnä meikkipuuteria ja ripsaria, mutta nyt teen pohjankin ihan useammalla tuotteella.


Meikkivoiteena mulla on käytössä Maybellinen Dream Satin Liquid, sävyssä Ivory, eli taitaapi olla se kaikkein vaalein. luomet pohjustan Elfin Eyelid Primerilla ja peittelen tummia silmänalusia Maybellinen Dream Lumitouch-valokynällä. Puuterina käytän Lumenen Matte Harmonya, Transparent-sävyssä. Poskipunana käytän Victoria Jacksonin Travelkitin sävyjä. Tuo Travelkit oli muuten ihan loistava ostos viime vuoden Walesin reissulta, 25 tuotetta yhdessä, plus muutama normikokoinen tuote maksoivat yhdessä vain 30 puntaa.

Kulmakarvojen omaa sävyä vahvistan Yves Rocherin luomivärin tummemmalla sävyjä. Luomiin lisäilen Elfin paletin sävyjä vähän fiiliksen mukaan.

Sensain ripsivärin ostin syyskuussa Tukholman reissulta, ja voi pojat. Ikinä en ole ollut yhtä tyytyväinen ripsiväriin. Mulla on ollut ihan suunnattomana ongelmana se, että kaikki ripsarit tuntuvat varisevan silmänalusiin. Ihan sama onko vedenkestävää tai ei, silmänaluset on aina mustat. Vaan eipä ole enää! Tuo pysyy hyvin oli keli mikä tahansa, kestää itkun ja hien, ja näyttääkin hyvältä. En enää ikinä suostu käyttämään muita!


Huulipunista en kummemmin välitä, mutta olen ihan koukussa Blistexin (Miramen) Medilip Lip Balm -huulirasvaan. Oon käyttänyt tuota jostain viidenneltä luokalta asti, enkä tiedä parempaa. Olen muuten edelleen katkera siitä, että noiden putkiloiden malli vaihtui leveämmästä kapeaan, nuo kun tahtovat jumittaa jatkuvasti, toisin kuin ne vanhanmalliset.

Kesällä Elfin huulikiilto on kätevä, kun saa vähän aurinkosuojaa samassa. H&M:n muffinssikiiltoja hamstrasin useamman, ihan vain koska nuo on söpöjä ja tuo vadelmantuoksuinen tuoksuu niin ihanalta, vaikkei kyllä mitenkään vadelmalta.



 Näin loppuun vielä bonuksena, kattokaa kuin kivan rannekkeen sain tämän päivän haastattelupaikasta pikkujoululahjaksi! Tykkään hirmuna.