26.12.2011

Christmas with me



Tämä mennyt joulu on ollut kyllä ehdottomasti yksi mun elämän parhaista. Poikkeuksellinen, sillä ensimmäistä kertaa oli suurimmaksi osaksi jossain muualla, kuin Iissä perheen luona. Käytiin J:n vanhempien luona aattoaamuna, ja suunnattiin Iihin syömään, saunomaan ja lahjojen jakoon. Aika ihanaa katsoa, miten pikkuiset olivat ihan intona joulusta ja lahjoista.




Aattoilta kuluikin sitten Iissä hyvin perinteisissä merkeissä, ja ajeltiin takaisin kotiin vasta puolen yön aikaan, ja tietty ähkyssä. Mä onnistuin unohtamaan laukkuni Iihin, ja käytiin hakemassa se vasta tänään, joten oon ollut aikalailla tavoittamattomissa pari päivää, koneella käynnitkin jätin ihan minimiin. Joulu ollaankin pyhitetty rauhoittumiselle ja levolle, eilen käytiin illalla sen verran ulkona että piipahdettiin leffassa, tänään käytiin tas Iissä syömässä ja aamusta testailtiin jäätelökonetta. Olisin pienenä aina tahtonut jäätelökoneen, ja olinkin ihan intona, kun J:n paketista sellainen kuoriutui.




Tällä viikolla J on vielä kotona, ja tarkoitus olisi huomenna suunnata alennusmyyntejä tsekkailemaan, ja joku päivä vielä Eedeniin polskimaan. Uuden vuoden suunnitelmat on vielä ihan auki, mutta eiköhän me jotain kivaa keksitä!




Mites teidän joulu on sujunut?

21.12.2011

Tyttöystävähaaste

MouMou haastoi bloggareita paljastamaan itsestään viisi ominaisuutta tyttöystävänä, joten täältä pesee! Oma mies löytyy kyllä jo, joten unelmamiesten täytyy valitettavasti jäädä kuitenkin nuolemaan näppejään.

Tehtävänä on siis kertoa viisi faktaa itsestään tyttöystävänä. Vähän kuin siis täyttäisi tyttöystävähakulomaketta, jossa pitäisi kertoa itsestään, jotta unelmien mies voi päättää, sovitteko yhteen.





1. En nipota siisteydestä. Mulle on aivan se ja sama, vaikka tavarat ovat epäjärjestyksessä, kunhan mikään ei haise tai kämpästä muuten löydy epämääräisiä tahroja tai ruuantähteitä. Henkilökohtaista siivoojaa musta ei kuitenkaan parisuhteen yhteydessä saa, sillä kuten äiti sanoo nätisti, olen boheemi, ja löydän omatkin kamat paljon helpommin hallitusta kaaoksesta.

2. Olen hellyydenkipeä, joten tarvitsen vähintään yhden vapaaehtoisen pusun mieheltä päivittäin. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että joutuu kärttämään edes pientä huomionosoitusta, vaikka pusu aamulla tai illalla ei ole iso vaiva. Toki tilanteen mukaan, jos jompikumpi on esim. oksennustaudissa, voin olla ilmankin.

3. Minä ja kissa(t) ollaan pakettitarjous. Jos haluat mut, otat myös kissan(/t) elämääsi, vain toista ei voi saada. En kuitenkaan pakota miestä siivoamaan hiekkalaatikkoa.

4. Toimintaleffat on parhautta, varsinkin historialliset sellaiset. Autoleffoista en niinkään innostu. Etsin myös edelleen oikeasti pelottavaa kauhuleffaa. Toisaalta saatan pakottaa kaksilahkeisen katsomaan kanssani Disneyn klassikoita.

5. En tykkää tapella, olen lyhytvihainen ja pyydän nopeasti anteeksi. Paitsi, jos luottamukseni on petetty valehetelemalla tai muitten naisten kanssa vehtaamalla. Mustasukkainen en kuitenkaan ole, maalaisjärjellä pärjää.

20.12.2011

Sweet chili -wokki

Palataanpa asiaan maailman parhaalla kanawokilla. Helppoa, nopeaa ja ihan mielettömän hyvää. Tehdään tätä J:n kanssa vähän väliä, on yksi meidän vakkariruuista joita pyörittään sitten arjessa. Jujuna tässä on sweet chili -kastike, josta on jotenkin tullut suosikkijuju yllättävän moneen ruokaan. Makaronilaatikko saa oikein kivan säväyksen, kun jauhelihan seassa on sweet chiliä.




400 grammaa wokkivihanneksia
300 grammaa maustamattomia broilersuikaleita
Pari ruokalusikallista sweet chili -kastiketta
Mausteita oman maun mukaan

Broilersuikaleet siis paistetaan pannulla ja maustetaan oman maun mukaan, itse käytetään lähinnä suolaa ja broilermaustetta, joskus oreganoa. Broilerin oma maku saa kyllä erottua selvästi. Joukkoon lisätään wokkivihannekset, joita paistetaan sen verran, että ne ovat kuumia, mutteivät ehdi pehmentyä liikaa. loppuvaiheessa joukkoon sekoitetaan sweet chili, ja valmista tuli! Satsista riittää annokset neljällle oikein hyvin, tai vaikka seuraavalle päivälle.

14.12.2011

Nuku rauhassa, pieni ♥

Maisa jouduttiin viemään päivystykseen tänä iltana. Lääkärin mukaan hän ei olisi pystynyt antamaan muuta kuin hetkellistä lisäaikaa, joten oli parempi päästää Maisa ikiuneen. Nuku rauhassa Maisa-rakas. ♥ Ikävä on jo nyt ihan valtava.


Huonosti menee

Mainitsinkin viime viikon lopulla Maisan vatsavaivoista. Ongelma on mennyt vain pahempaan suuntaan, ja eilen käytiin uudestaan lääkärillä. Pikkuinen ei tällä hetkellä pysty sulattamaan ruokaa käytännössä ollenkaan, kaikki ruoka tulee suoraan läpi, suolistoon kerääntyy kovasti kaasua ja tiputuksessa ollaan oltu kuivumisen takia kahdesti.

Maisalla on toinen antibioottikuuri menossa, mutta siitäkään ei tunnu olevan apua. Suurimman osan ajasta pieni vain nukkuu, ruokakaan ei enää oikein maistu. Syytä tähän ei ole vielä löydetty. Maksan ja munuaisten kunto viittaisi siihen, että kyse ei ole myrkytyksestä. Tipu taas on kunnossa, mikä viittaisi siihen, että kyseessä ei ole loinen. Viimeistään huomenna mennään taas lääkäriin, mutta henkisesti on täytynyt alkaa varautua siihen, että Maisaa ei kohta enää ole, sillä oireet ovat pienelle kissalle ihan hirveän rajut.

Just nyt ei siis kovin nappaa miettiä blogin puolelle mitään isompia postauksia, kun aika menee suurimmaksi osaksi pienestä huolehtiessa. Palaillaan, kunhan tilanteeseen on saatu edes vähän selvyyttä.

10.12.2011

Järkikauppaa

Lähdin tuossa muutama päivä sitten etsimään järkeviä talvikenkiä. Sellaisia, joilla on hyvä kävellä pidempiäkin matkoja vaikka lenkillä, joissa on vähän vartta, ettei lumi pääse nilkkoihin, joilla uskaltaa kävellä liukkaammillakin keleillä, ja jotka kestävät vähän vettäkin. Ja kyllähän mä kengät löysinkin. Se vaan, että nämä ei kyllä täytä yksiäkään noista edellisistä kriteereistä.



Ovat tähänastisen elämäni korkeakorkoisimmat kengät, 11 cm. Liukkailla keleillä ei näillä uskalla kävellä, ja korko vaatii muutenkin hiukkasen totuttelua ennen kuin lähden julkisesti näillä tallustelemaan, mutta tykkään silti ihan hulluna. Spirit Storesta siis hitusen alle neljäkymppiä.

9.12.2011

Karvaiset lapseni

Oon ollut kissaihminen koko ikäni. Ensimmäinen kissa meidän perheeseen tuli, kun olin ehkä 4-vuotias, mutta siitä jouduttiin myöhemmin luopumaan, koska mulla todettiin sen verran paha astma ja allergia, että lääkityksen pelättiin jo vaikuttavan mun kasvuun. Vuosien kuluessa oireet kuitenkin lieventyivät olemattomiin, ja nykyään tarvitsen enää silloin tällöin avaavaa lääkitystä, jos olen ollut esimerkiksi talossa, jossa on hometta.

Koska oireita ei enää ollut, aloin omilleni muutettuani harkita kissan ottamista. Tuolloin mun elämä oli kuitenkin niin hektistä ja täynnä matkustelua, että koin ettei kissalla olisi mun kanssa hyvä olla, kun jatkuvasti oli ohjelmassa muun muassa kymmenentuntisia junareissuja. Puolisentoista vuotta sitten erosin silloisesta poikaystävästäni, minkä ansiosta nuo junamatkat jäivät pois. Hyvin nopeasti tein sitten päätöksen siitä, että nyt oli aika ottaa kissa seurakseni.


Selasin nettipalstoja, kunnes silmiin sattui ilmoitus Haukiputaalla olevasta 13-viikkoisesta kissanpennusta, joka oli pentueen viimeinen. Ilmoituksen mukaan pentu oli varattu jo kolme kertaa, mutta uusille omistajaehdokkaille oli aina tullut jokin este kissan otolle. Päädyinkin katsomaan pikkuista jo samana iltana.

Näin Maisan ensimmäistä kertaa istumassa pöydällä pentukodissaan, ja rakastuin heti. Niin pieni ja kaunis! Nimeä en ollut päättänyt etukäteen, eikä perhekään sitä ollut nimennyt, mutta ensisilmäyksellä oli selvää, että nimi on Maisa. Koko nimeksi tuli Maisa Minerva Magia.

Syksyn mittaan aloin ajatella, että Maisalle pitäisi saada leikkikaveri niille ajoille, kun olen poissa kotoa. Marraskuussa tein koulumme uutisiin juttua löytökissoista, ja päädyin mutkien kautta tammikuun alussa katsomaan emoa ja kahta pentua, tyttöä ja poikaa. Ikinä ennen en ole nähnyt yhtä mustia kissoja. emo ja kolli olivat aivan täysin pikimustia, tytöllä oli kaulassaan valkoinen tupsu. Ja tyttöä kun olin hakemassa, päädyin tekemään tuttavuutta tyttöpennun kanssa.

Tipu ja kaksi veljeä ovat syntyneet arviolta elokuussa, ja marraskuussa 2010 ne loukutettiin keminmaalaisen hajottamon piha-alueelta, -30 asteen pakkasilla. Tipu tuli loukkuun viimeisenä, 36 tuntia muuta perhettä myöhemmin. Ihmiskontakteja Tipulla ja muilla pennuilla ei tuota ennen juurikaan ollut, vaan pennut syntyivät villinä.

Reilun viikon kuluttua ensitapaamisesta Tipu saapui kotiin luokseni ja sai koko nimekseen Matilda Moona Mea. Tipu oli kaikkea muuta kuin kesy. Ensimmäiseen kahteen päivään se ei syönyt, juonut tai käynyt laatikolla. Pikkuhiljaa edistystä alkoi kuitenkin tapahtua. Ensin alkoi kiinnostaa Maisan seura, ja hyvin hitaasti minunkin tekemiseni. Nykyään minä ja J ollaan Tipun luotettujen ihmisten listalla, ja saadaan silitellä ja pussailla pikkuista miten halutaan. Vieraiden tullessa Tipu seurailee ihmisten tekemisiä ensin syrjemmältä, ennen kuin tulee nuuskimaan ja katsomaan, voiko vieraiden antaa koskea itseensä.



Nykyään Maisa ja Tipu ovat kuin parhaatkin sisarukset. Välillä pestään toisia ja syödään samasta kupista, välillä taas juostaan ympäri kämppää ja nahistaan. Oon ihan suunnattoman onnellinen noista karvapalleroista ja siitä, että oon saanut annettua kahdelle pikkuiselle hyvän kodin. Osaahan nuokin olla välillä ärsyttäviä, kun tulevat herättämään vapaapäivinäkin ennen aaamuseitsemää ja vaatimaan märkäruokaansa upottamalla hampaat nilkkaan, mutta on niistä silti niin paljon iloa, etten osaisi kuvitellakaan enää elämää ilman niitä.

Maisan kanssa piti tänä aamuna käydä lääkärissä mahavaivojen takia, ja nyt on pikkuisella pääkallolaastari etutassussa ja toinen lapa turvoksissa nesteytyksen jäljiltä. Antibioottikuuri ja masuystävällistä ruokaa, niin vauvan pitäisi olla pian kunnossa.

8.12.2011

Back in Business

Että semmoinen pieni ja spontaani blogitauko.

Marraskuun viimeinen viikonloppu meni tosiaan edellistä kämppää tyhjentäessä ja siivotessa, ja tiistaiaamuna käyttin siivoamassa asunto ja palauttamassa avaimet. Nyt ollaan sitten järjestelty paikkoja täällä J:n kaksiossa, johon minä ja kissat muutettiin.


Vaikka ollaan molemmat päivät kotona, on kiirettä pitänyt sen verran, että tässä ollaan näiden puolentoista viikon aikana ehditty kokata kotona kaksi kertaa. Jee. Kyllä tämä kiire alkaa kuitenkin pikkuhiljaa rauhoittua, ja ollaanpahan saatu ostettua suurin osa joululahjoista sekä kaikki tarvittavat uudet huonekalutkin. Lähinnä tarvittiin lisää hyllytilaa. Ihan huippua, että mun ei enää tarvitse tunkea leffojani minimalistisen pieniin laatikoihin, vaan niille on nyt ihan oma hylly! ♥ Asuntopostausta tulee kunhan saadaan viimeisetkin paikat järjestykseen, mutta päätinpä rikkoa blogihiljaisuuden pikaisilla kuulumisilla. Paljon on muutenkin nyt postailtavaa jonossa.