31.12.2013

Vuosi 2013 paketissa

Vuosi 2013 alkaa vedellä viimeisiään. Meillä on ohjelmassa ihan vaan kotona hengailua ja Game of Thronesia (alettiin katsoa sitä näköjään vaan kolme vuotta myöhässä...), saunomista ja tinojen valamista. Kulunut vuosi on ollut monella tapaa aivan mahtava, vaikka tietyt jutut ovatkin saaneet mut stressistä melkein sekaisin. Odotan kuitenkin tulevasta vuodesta vieläkin parempaa! Alkuvuosi näyttää ainakin hyvältä, sattuneesta syystä

Asut2013

Tässä postauksessa ajattelin koota yhteen menneen vuoden asut ja parhaat jutut. Asuista suosikeikseni nousivat numerot 7. 10, 12 ja 13. Vuoden tyylien kulmakivet voi kyllä helposti kiteyttää kolmeen. Farkut, neuleet ja valkoiset conssit. Simppeliä, mutta sen verran mukavaa ja käytännöllistä, että menkööt.

Vuoden parhaan päivän valinta oli tällä kertaa helppoa. Juhannusaatto, 21. kesäkuuta. Kosinta. Paha pistää paremmaksi, vaikka toki hienoja hetkiä on olleet myös kirkon ja häämatkan varaus, häämekkojen sovittelu sekä J:n kanssa tehdyt Walesin reissut ja heinäkuinen road trip.

IMG_9936IMG_9789


Vuoden parhaaksi päätökseksi osoittautui häihin liittyvien juttujen lisäksi opiskelun jatkamisen. Oon jo aiemmin todennut, että koulun ja uusien tuttavuuksien suhteen stressaaminen oli ihan turhaa. Terkkuja vaan meidän luokan tytöille ♥ Hyvä, joskin vähemmän merkittävä, päätös oli muokata käsivarren pääskystatuointia.


Vuoden parhaiksi leffoiksi nostaisin Great Gatsbyn, Selviytymisen ja Hobitin kakkososan. Leffoissa olen selkeästi mieltynyt näyttävyyteen, suuriin tunteisiin ja historiaan, myös tositapahtumiin perustuvat leffat miellyttävät. Kaikki nämä kolme leffaa ovat jollain tapaa saaneet mulle kylmät väreet selkään ihan vaan sillä, että ovat niin hyvin onnistuneet herättämään mussa erilaisia tunteita. Ja se on mulle leffoissa se juttu, miksi mä niitä kulutan. Jos leffa ei saa mua nauramaan, itkemään tai haukkomaan henkeäni, mä harvemmin katson sitä uudestaan.

Vuoden parhaaksi ostokseksi valitsen ehdottomasti hääkenkäni. Toki myös kihla- ja vihkisormus sekä hääpukuni ovat tärkeitä, mutta en osaa edes laskea niitä varsinaisiksi ostoksiksi, sillä ne painivat niin omassa sarjassaan.

IMG_2650

Vuoden 2013 tavoitteista parhaiten toteutuivat terveellisemmän ruokavalion opettelu, tehokkaampi ajankäyttö sekä liiallisesta kiltteydestä pois opettelu. Olen tämän vuoden aikana muun muassa vieroittautunut aika tehokkaasti kaakaosta, päässyt mukavaan unirytmiin, jossa herään arkisin viimeistään yhdeksältä, vaikka koulu alkaisi vasta puolen päivän jälkeen, löytänyt aikaa koulun lisäksi myös harrastuksille ja liikunnalle sekä onnistunut pitämään ekaa kertaa muutamaan vuoteen jopa viikon mittaisen loman ilman ainuttakaan ajatusta työlle tai koululle, ja nyt joulun pyhätkin olen ollut täysin vapaalla.

Blogiin liittyen vuoden parhaimmiksi postauksiksi pääsevät shoppailuprojektin postaukset. Harmittaa, että ostosten listaus jäi tuossa heinäkuussa, mutta katsotaan, josko sitä yrittäisi vielä ensi vuonna saada vuoden listaukset toteutettua kokonaan.

Vuoden parhaat valokuvat olivat ehdottomasti juhannuksen veneretkeltä ja Sirkus Finlandiassa otetut kuvat, erityisesti Jose Michel Clownseista, sekä pikkusiskoni rippikuva. Ylpeä olin myös veljeni valmistujaiskuvasta, vaikka sitä en ole julkisesti jakanutkaan.

IMG_9805IMG_0740Noora

Millainen vuosi 2013 oli teille?

27.12.2013

Joulukuulumisia

IMG_2737

Joulun pyhät takana. Mustasta ja liukkaasta säästä huolimatta mulla on ollut aivan mahtava joulu. Mä sain tahtoni läpi, ja meillä on tänä vuonna ensimmäistä kertaa joulukuusi, aito tietenkin. (Järkytyin, kun eilen bongasin Ilta-Sanomien äänestyksen, jonka mukaan 80% lukijoista ottaisi mieluummin muovikuusen....) Ollaan myös paistettu ekaa kertaa oma kinkku ja tehty pipareita (valmistaikinasta, siinä vaiheessa, kun väännän piparitaikinaa alusta asti mulla on naksahtanut päässä ja pahasti)

Jouluaattona käytiin aamupäivästä J:n vanhemmilla syömässä ennen kuin suunnattiin mun vanhempien luo Iihin. Käytiin myös mun veljen luona katsomassa joulupukkia ja pikkupoikien lahjojen availua. Iissä saunottiin, syötiin ja jaettiin lahjoja, jotka tänä vuonna oli poikkeuksellisen kivoja ja tarpeellisia. Parin päivän löllöilyn jälkeen palattiin Iistä kotiin eilen, ja tänään ehdittiinkin jo kaupungille syömään ja vähän kauppoja kiertelemään, vaikka mulla paloikin käpy tungoksessa saman tien, ja saaliiksi jäi niinkin jännittäviä juttuja kuin pyykkiteline, tiskiharjoja, hehkulamppuja ja kirja.

IMG_2741 IMG_2747

Myös häähankintoja ollaan taas tehty. Tänään löydettiin J:lle puku ja pari päivää sitten tilattiin vähän askartelutarvikkeita netistä. Ihan mahdottomasti ei onneksi tarvitse näperrellä itse, vain kutsuihin pitää itse printata teksti ja karkkirasiat koota. Kaksi kuukautta aikaa ennen H-hetkeä, ja jännitys alkaa tiivistyä. Paineita tuottaa enää vain valokuvaajan löytyminen, mä kun olen aika nirso. Kunhan arki pääsee taas kunnolla alkamaan, pitäisi ottaa yhteys myös pappiin ja hoitaa esteiden tutkinta pois alta...

IMG_2750

Vastauspostaus kysymyksiin on tulossa tässä lähipäivinä, samoin kuin postausta joululahjoista ja koostetta kuluneesta vuodesta...

13.12.2013

... ja jotain sinistä

Mulla on jo vuosien ajan ollut haaveena se, että kun menen naimisiin, jalassani ovat Minna Parikan Raquelit. En todellakaan ole ainut morsian, joka kyseisistä kengistä on haaveillut ja niitä käyttänytkin, mutta valitettavasti mun oli hyväksyttävä se tosiasia, että meidän budjetissa ei ole vajaata kolmea sataa euroa käytettäväksi pelkästään mun kenkiin.

Ei auttanut kuin alkaa etsiä kenkiä muualta. Haussa olivat kengät, joita voisin käyttää häiden jälkeenkin, joissa olisi maltillinen korko, umpinainen kärki ja kanta sekä vähän jotain ekstraa, muttei kuitenkaan remmejä tai kovin isoja rusetteja ja muita koristeita. Värinä valkoinen, mikäli materiaali olisi ollut sellaista, että sen olisi voinut myöhemmin värjätä, tai punainen tai sininen. Budjetti noin 150 euroa. Kävin läpi kaikki Oulun kenkäkaupat, kiertelin Helsingissä, selasin nettikauppoja. Morsiusliikkeessä, josta puvun hankin, ei ollut mua miellyttäviä kenkiä myöskään. Sovitin kaverin Parikoita, jotka olisin saanut lainaan, ja sydän palasina totesin, että olivat mulle liian pienet. Etsin kenkiä viikkotolkulla ja höpisin kaikille, jotka suostuivat kuuntelemaan, että mulla on kriisi. Aika alkoi loppua, sillä seuraava puvun sovitus, johon kengätkin jo tarvitsin, olisi 14. joulukuuta kello 12.00. Ja arvatkaa mitä? Tänään mä sitten kävin tentin jälkeen kauungilla tarkoituksenani hakea J:lle joululahja. Oikaisin Stokkalle Viman kautta, ja kenkäosastolla katseeni osui aivan täydelliseen pariin.

IMG_2650IMG_2651IMG_2648

Ne olivat vasta sinne saapuneet. Olin nähnyt ne jo aiemmin netissä, mutta näytöltä ne eivät mua säväyttäneet sitten ollenkaan. Livenä ne veivät mun sydämen. Ne on jopa paremmat kuin Parikat. Ne on mulle kuin Dorothyn kengät Ihmemaa Ozissa. Biancon siniset, kimallekuorrutetut avokkaat ovat sisältä nahkaa, istuvat kuin unelma, niissä on juuri se mulle paras kahdeksan sentin korko, ne ovat kaikkea mitä toivoin ja enemmänkin. Täyttävät hääpäivän asussani "jonkin sinisen" roolin. Ja maksoivat vain 50 euroa kantisalennuksen kanssa. Tää oli selkeästi kohtaloa, etten löytänyt kenkiä aiemmin, vaan juuri ennen määräaikaa. Heti kotiin päästyäni vedin ne jalkaani ja olen nyt tepastellut niissä pari tuntia ympäri kämppää. Tekis mieli nukkuakin ne jalassa! ♥

11.12.2013

Hobitin jälkitunnelmissa II

ae7421dc61e311e3aa7112affcff9389_8

Päätettiin J:n kanssa jo viime vuonna heti ekan Hobitin yönäytöksen jälkeen, että tänä vuonna on pakko päästä yönäytökseen kans. Odotukset oli eilen aika korkealla, vaikka vähän hirvittikin, miten jaksettaisiin valvoa, kun oltiin herätty Sennin kanssa eläinlääkäriin jo ennen kuutta aamulla. 

Viime vuoden leffan jälkeen hankin itselleni vihdoin Hobitin kirjanakin, joten tavallaan pelotti nähdä toinen osa leffasta. Ensimmäinen osa oli vielä suhteellisen uskollinen kirjalle, mutta tässä toisessa otettiinkin sitten roimasti enemmän taiteellisia vapauksia, kun mukaan oli esimerkiksi lisätty hahmoja, joita ei Hobitissa oikeasti nähdä, eikä esimerkiksi Taurielia mainita Tolkienin kirjoissa lainkaan. Koska tiesin kuitenkin jo etukäteen, että suuria muutoksia olisi tiedossa, otin heti alkuun sen asenteen, että katson leffan leffana ja "unohdan" kirjan. 



SEURAAVA TEKSTI SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA!

Kokonaisuudessaan tykkäsin leffasta todella paljon, jopa enemmän, kuin ensimmäisestä osasta. Kohtauksissa ei ollut väkisin venyttämisen makua ja tarina kulki eteenpäin mukavaa tahtia. Moneen hahmoon, etenkin kääpiöihin, sai enemmän otetta tässä osassa, ja suurin osa lisätyistä ja muutetuistakin kohtauksista oli tarinaan sopivia ja syvensivät tiettyjä juttuja entisestään niin Hobitin kuin TSH-trilogiankin kannalta. Pääpiirteittäin olin erittäin tyytyväinen, vaikka pari juttua jäi kaihertamaan.

- Legolas Esgarothissa. Legolasiahan ei kirjassa itsessään edes näy. Mulle lempihahmoni lisääminen leffaan sopi kuitenkin, vaikka alkuun jännitinkin sitä, miten homma toteutettaisiin. Pelotti etenkin puheet Legolasin ja Taurielin välisestä rakkaustarinasta. Taistelukohtaus Bolgin kanssa oli loppujen lopuksi ainoa juttu, mikä jäi pahemmin häiritsemään, sillä se ei tuntunut musta ollenkaan haltian tai etenkään Legolasin luonteelle "sopivalta". Taurielin ja Legolasin suhde ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa ollut niin läheinen, että se olisi päässyt häiritsemään. 

- Kilin ja Taurielin rakkaus. Vaikka se söpöä olikin, se ei tuntunut uskottavalta etenkään siihen nähden, mitä mieltä haltiat ja kääpiötä ovat olleet toisistaan ja miten nopeasti rakkaudesta alettiin puhua. Oon kuitenkin valmis katsomaan tarinan loppuun saakka, ennen kuin päätän lopullisen kantani siitä, onko tämä suhde mielestäni kuumaa kamaa vai olisiko se pitänyt jättää pois. Toisaalta ymmärrän, että romantiikan lisääminen mukaan on ihan kaupallinen veto.

- Vuoren sisäiset tapahtumat jäivät osittain sekaviksi ja vähän hätiköidyn oloisiksi, mutta ehkäpä niitäkin syvennetään kolmannessa osassa.

Parhaimmiksi paloiksi nimeäisin tässä leffassa ehdottomasti Azogin ja Noidan keskustelut Dol Guldurissa, Smaugin äänen ja Synkmetsän tapahtumat.

JUONIPALJASTUKSET PÄÄTTYVÄT

Häiritsevistä jutuista huolimatta siis ehdottomasti yksi tämän vuoden suosikeistani. Pitänee kuitenkin käydä katsomassa pian uudelleen hieman virkeämpänä, jotta tajuaisin pienetkin vivahteet paremmin. Nyt meinasi tosiaan vähän keskittyminen välillä herpaantua, kun edellisenkin yön unet jäivät lyhyiksi.

Joko muut on nähneet tämän? Mitä piditte?

27.11.2013

Valoa pimeään

Vaikka tämä loppuvuoden pimeys ennen pysyvien lumien saapumista kiireineen ja stresseineen on ehkä hirveintä aikaa koko vuodessa, alkaa tunnelin päässä jo näkyä valoa. Tällä hetkellä minä tulen iloiseksi...

IMG_2540 

... jouluvaloista Rotuaarilla ja kotona.
... siitä, että kaupungilla on näin marras-joulukuun vaihteessa vielä sellainen ihanan lämmin joulutunnelma.
... siitä, että minä tosiaan saan tänä vuonna oman joulukuusen.
... joulutortuista, jotka ovat vielä niin kuumia, että kieli palaa.
... hääsuunnitelmien edistymisestä.
... kahvilahetkistä kavereiden kanssa.
... uusista, puhtaista lakanoista.
... paksusta talvitakista, jonka olen ottanut käyttöön hiukan liian aikaisin.
... pakkaslumen kuorruttamista maisemista.
... uusista nahkahansikkaista
... siitä, ettei joululahjoista ole juurikaan stressiä, sillä päätettiin aikuisten kesken olla lahjomatta toisiamme.
... siitä, että suurin osa koulupäivistäni alkaa vasta kymmeneltä tai myöhemmin, eli saan nukkua aamuisin.
... siitä, että ensi viikonlopulle ei ole suunnitelmia rentoutumista lukuunottamatta.
... siitä, että sain J:n houkuteltua tanssikurssille kanssani, ja siitä, että hän myös viihtyy siellä.
... siitä, että saan saunoa säännöllisesti.
... siitä, että mulla on kolme nelijalkaista kakaraa, jotka ärsyttävyydessäänkin ovat aivan ihania. ♥

25.11.2013

Step by Stepin periaatteet

IMG_2548

"Haluan aloittaa haasteen, jossa kerromme omia periaatteitamme bloggareina. Mikä on sinulle tärkeää? Mitkä asiat saavat sinut harmistumaan blogimaailmassa? Miten suhtaudut kuvien oikeuksiin? Miten hoidat yhteistyöpostaukset? Kerro asioista vapaamuotoisesti ja omalla tyylilläsi. Itse haluan tällä tavoin kertoa omat periaatteeni ja ajatukseni julkisesti, jotta lukijani saavat rehellisesti tietää mitä mieltä olen asioista."

Löytö-blogista alkanut haaste on nähty jo monissa blogeissa, ja ajattelinpa minäkin heittää lusikkani soppaan. Tässä siis tulevat Step by Stepin periaatteet. Haasteessa toivottiin myös kuvaa bloggaajasta, joten ohessa muutama kiva otos, jotka Sita nappasi eilisellä kahvihetkellämme.

YLEISET
Step by Step on minulle ennen kaikkea harrastus. En halua blogata työkseni, enkä halua osaksi portaaleita. Tämä näkyy myös siinä, että päivitystahtini on kohtalaisen eläväinen. Kun muu elämä on kiireistä tai raskasta, päivitystahti on harvempaa. Kliseisesti sanottuna blogi on vain minua itseäni varten, mutta lukijoilta saatava palaute sekä yleinen interaktiivisuus ovat iso osa bloggaamisen viehätystä. Olen blogin kautta myös tutustunut mahtaviin tyyppeihin, joista osasta on tullut myös ystäviäni.

Jaan blogissani pääsääntöisesti sellaisia asioita, jotka voisin kertoa kenelle tahansa kadulla vastaan tulevalle ihmiselle. Läheisistäni en puhu kovinkaan tarkasti, sillä haluan suojella heidän yksityisyyttään. Esimerkiksi nimiä en mainitse ilman lupaa. Aiheet pyörivät tyylissä, kauneudessa, matkailussa ja viihteessä. Blogini on kliseinen esimerkki lifestyle-kategoriasta, mutta ainakin se on näköiseni. Yleisen fiiliksen haluan pitää positiivisena, mutten teennäisenä. Tämä tarkoittaa sitä, että sanon myös suoraan sen, kun jokin mättää. Blogi antaa mulle myös mukavaa vastapainoa toimittajan hommille sekä koulutyölle. Kuvaustaitoni ovat myös kehittyneet tässä vuosien aikana pitkälti blogini ansiosta.

IMG_2550

ULKOASU JA KUVAT
Haluan pitää blogini ulkoasun selkeänä ja käytännöllisenä. Esimerkiksi sivupalkista löytyvät ylimpänä ne yleisimmin kaivatut jutut, alempaa ne, jotka kiinnostavat pienempää porukkaa. Kyllästyn ulkoasuun kohtalaisen usein, ja väsäilen sitten jotain piristystä, suurempaa tai pienempää. Tällä hetkellä en ole aivan täysin tyytyväinen blogin ulkoasuun, sillä bannerin ja blogilista- ym. painikkeiden kuvien taustassa on jokin häikkä, jota en ole saanut vieläkään korjattua, kun en löydä ratkaisua. 

Pyrin siihen, että kaikki blogini kuvat ovat omiani. Mikäli lainaan kuvia muualta, pyrin lainaamaan vain ns. luvallista materiaalia, kuten tuote- tai promokuvia, jotka on tarkoitettu jaettaviksi. Mainitsen lainaamistani kuvista myös lähteet. Kuvaan blogini kuvat pääosin Canon EOS 6D -kameralla, johon meiltä löytyy myös muutama objektiivi lisää. Puhelinkuvia näkyy blogissani vain harvoin. Asukuvien kuvaajana toimii yleensä J, tarkoilla ohjeilla varustettuna. 

KOMMENTOINTI JA LINKIT
Käytän blogissani kommenttien valvontaa, lähinnä suodattaakseni pois ulkomaalaisilta sivuilta tulevat spämmikommentit. Kommenteista julkaisuun pääsevät kaikki asialliset viestit, myös ne kritiikkiä sisältävät. Sensuuri iskee asiattomiin haukkumiskommentteihin, joita nykyään onneksi tulee vain harvoin. En myöskään julkaise kommentteja, joissa arvostellaan sivullisia henkilöitä.

Linkitän blogissani mm. suosikkiblogeihini, joista muutama löytyy sivupalkista. Linkkaan myös aina esimerkiksi haasteiden alullepanijoiden blogeihin tai sellaisiin blogieihin, joista olen saanut postausidean. Teen silloin tällöin myös kollaaseja, joiden tuotteisiin linkkaan myös. En kuitenkaan käytä affiliate-ohjelmia, joten linkkieni klikkaaminen on "turvallista" siinä mielessä, etten itse hyödy niiden kautta tehdyistä tilauksista mitään.

IMG_2558

YHTEISTYÖT
Kuten jo todettu, blogi on minulle ennen kaikkea harrastus. En halua mukaan portaaleihin enkä käytä affialiate-ohjelmia. Silloin tällöin saatan kuitenkin toteuttaa joitain yhteistyöpostauksia. Lähden mukaan vain sellaisiin juttuihin, joista koen olevan mahdollisesti jonkinlaista hyötyä tai inspiraatiota lukijoille. Yhteistyöpostausten ensimmäinen lause kertoo, että kyseessä on postaus, joka on toteutettu yhteistyössä jonkin mainostajan kanssa. Lisäksi kaikki yhteistyöpostaukset löytyvät Yhteistyö-tunnisteen alta.

Millaisia periaatteita teillä on blogeissanne?

20.11.2013

Lasit vai ei?

Postaus toteutetty yhteistyössä Instrumentariumin ja Indiedaysin kanssa

Mulla on jo reilun vuoden ajan ollut mietinnässä se, miten mun silmät kestää sen, että työskentelen paljon tietokonetta tuijotellen ja vielä vapaa-ajallakin surffaan netissä. Mulla on aina ollut hyvä näkö, mutta viimeksi pikatarkastuksessa käydessäni alkoi jo näkyä heikentymää näössä. Ei vielä mitään niin vakavaa, että lasit olisi täytynyt heti hankkia, mutta heikentymää kuitenkin. Oon myös huomannut, että mun silmät väsyvät helpommin, kuin ennen.

Indiedays Inspiration Dayn yksi antoisimmista jutuista mulle olikin Instrumentariumin ständi, jolla pääsi sovittelemaan erilaisia silmälaseja ammattilaisten avustuksella. Aloinkin nyt ihan tosissani pohtimaan, että pitäisikö ne lasit hankkia nyt, kun tarvetta alkaa olla? Mulle on jo pariin kertaan sanottu, että mulla on siitä "helpot" kasvot, että mulle sopii tosi monenlaiset kehysmallit niin silmälaseissa kuin aurinkolaseissakin. Itseäni viehättää silmälaseissa graafisuus ja selkeys, en osaisi kuvitella itseäni sellaisissa kevyissä laseissa, joissa ei ole kehyksiä ollenkaan ja sangatkin hyvin ohuet. Omat suosikit sovittelemistani laseista olivatkin loppujen lopuksi jopa aika maskuliinisia, toiset kuvattavaksi valkkaamistani laseista taisivatkin olla miesten mallistosta, kun jälkeenpäin tutkin mallistoja Instrumentariumin sivuilla.

kristaluoma_instru-19

Näissä Guccin kehyksissä mua viehätti selkeän mallin lisäksi neutraali väri pienillä vaaleammilla tehosteilla. Nämä ovat simppelit olematta tylsät. En yleensä hirveästi viehäty koukeroista ja muista krumeluureista sangoissa. Nämä myös istuivat nenälle kivasti ilman, että ripset pyyhkivät linssejä, mika mulla tuntui olevan ongelmana monissa laseissa.

kristaluoma_instru-20

Toisiksi suosikeiksi nousivat Jimmy Choot. Malliltaan hyvin paljon niiden perinteisten "nörttilasien" kaltaiset, mutta tummansininen väri ja sangoista löytyvät tähdet tuovat mukaan pientä jujua. (Just kun pääsin sanomasta, etten tykkää koristeista sangoissa...) Nämä passasivat värinsä puolesta myös loistavasti yhteen tuon mun kashmirneuleen kanssa, mikä ehkä vähän vaikutti viehätykseen...

Kummat saa pisteet teiltä? Itse en vielä tee mitään lopullisia päätöksiä, mutta olisihan tuo ihan hyvä käydä tutkituttamassa näkö ihan kunnolla ja sitten katsoa, millainen se todellinen tarve laseille on.

Lisää laseja Instrumentariumin valikoimista löytää Instrumentariumin omilta sivuilta. Muiden bloggareiden suosikkeja taas löytää Indiedaysin sivuilta löytyvästä jutusta.

Tämän postauksen kuvat otti Krista Luoma.

17.11.2013

... ja läpsystä vaihto!

Fiilikset on olleet aikalailla otsikon mukaiset tänä viikonloppuna, kun ollaan oltu J:n kanssa molemmat menossa pää kolmantena jalkana sinne sun tänne ja yöunetkin on jääneet kohtalaisen vähiksi. Vuorotellen ollaan oltu yksin kotona, eikä olla kunnolla ehditty näkemäänkään muuten kuin nukkumaan mennessä tai toisiamme vuoron perään kuskatessa. Perjantaina juoksin päivän asioilla, käytiin hakemassa mun vihkisormus ja illan vietin luokan kanssa saunaillassa.

Lauantaina saunailta sitten vähän kaduttikin, kun piti herätä ennen seitsemää aamulla, että ehdin aamulennolle Helsinkiin. Suunnitelmissa oli ikäkriisin pakenemista (24 vuotta tuli täyteen, apua!!!), hääkenkien metsästystä ja piipahdus Indiedaysin järjestämässä Bloggers' Inspiration Day -tapahtumassa. Hääkenkiä mä en löytänyt vieläkään, mutta Inspiration Day oli kyllä erittäin mielenkiintoinen, vaikka en itse ihan ole parhaimmillani monen sadan muun ihmisen keskellä. Viivyin paikalla vain reilun tunnin, mutta monta mielenkiintoista juttua ehdin tutkia. Itselle antoisimmat ständit olivat Vichyllä, Instrumentariumilla, Bestsellerillä ja 2OR+BYYAT:illa. Vichyn ihoanalyysi, Instrun ständiltä saadut neuvot silmälasien valintaan (lukulasit saattaa kohta olla mulle ajankohtaiset...) ja Bestsellerin kevään mallistot sekä 2OR+BYAAT:in nahkalaukut olivat erittäin tehokkaita materialismihimojen herättäjiä.

Desktop6

Helsingissä vietin vain eilisen päivän, ja tulin iltajunalla kotiin. Ehdittiin onneksi nukkumaankin ennen pahimman myräkän alkua, vaikka kova tuuli rämisytteli ikkunoita ja kattoa läpi yön. Viikonlopun asuna on palvellut yhdistelmä tämän hetken lemppareitani, joihin lukeutuvat mm. Lindexin viininpunainen, megaiso neulehuivi, Elloksen kashmirneule ja DinSkon nilkkurit, joilla todistetusti jaksaa vetää läpi 18-tuntisen päivän kaupungilla kiertelyä ja shoppailua.

IMG_2189

Tässä vaiheessa mä alan kyllä olla jo ihan valmista kauraa sänkyä varten, etenkin kun takana on sauna ja rentouttava kasvonaamio. Kivaa alkavaa viikkoa teille tyypit, mä palailen piakkoin, mielessä on useampikin postausaihe..!

13.11.2013

Villikissan pitkä tie

Marraskuu vuonna 2010 oli Meri-Lapin alueella erityisen kylmä. Lämpötila laski pahimmillaan jopa -30 asteen tienoille. Kuun 13. päivänä saatiin viimein erään keminmaalaisen hajottamon lähellä loukkuun viimeinenkin pikimusta kissanpentu emonsa ja kahden veljensä seuraan, puolentoista vuorokauden odottelun jälkeen. Kissaemo oli todennäköisesti ollut jonkun lemmikki ennen heitteillejättöä, mutta luontoon syntyneet pennut eivät todennäköisesti koskaan aiemmin olleet olleet missään tekemisissä ihmisten kanssa. Eivät ainakaan hyvissä merkeissä.

2.1.2011, ensimmäisellä tapaamiskerralla sijaiskodissa.

Tipu, pentueen ainoa tyttö, oli viimeinen joka tuli loukkuun. Meri-Lapin eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskodissa se oli pennuista pelokkain. Vaikka pentue pääsikin sijaiskodissa lämpimiin sisätiloihin ja sai ruokaa sekä matokuurin, eivät ne vielä päässeet kunnolla rakentamaan luottamusta ihmisiin, sillä sijaiskodissa kissat asuivat erillisessä saunarakennuksessa, eivätkä siis olleet koko aikaa ihmisten seurassa. Myös pakolliset hoitotoimenpiteet piti suorittaa mahdollisimman pian, joten ihmisen kosketukseen totuttelu ei lähtenyt käyntiin ihan sillä mukavimmalla tavalla. Pikkuhiljaa Tipun emo ja veljet alkoivat kuitenkin tottua ihmisiin, ja toinen pojista pääsi uuteen kotiinkin suhteellisen nopeasti. Tipu vain ei tuntunut luottavan ihmisiin tippaakaan, ja sijaiskodissa alettiin jo pelätä, että Tipu ei koskaan oppisi, että ihmiset ovat kissan elämässä ihan hyväkin juttu.

Minä tapasin Tipun ensimmäistä kertaa 2. tammikuuta 2011. Olin jo muutaman kuukauden ajan miettinyt, että ensimmäinen kissani Maisa tarvitsisi leikkikaverin, kun itse olin pitkiä päiviä koulussa. Mutkien kautta kuulin tästä sisukkaasta pesueesta, ja lähdin tapaamaan pieniä isäni ja silloisen poikaystäväni kanssa. Rakastuin Tipuun ensisilmäyksellä, vaikka tuolla ensitapaamisella ei Tipua juuri näkynytkään. Sain eläinsuojeluyhdistyksen väen vakuuttumaan siitä, että olin valmis Tipun kesytyksen tuomiin haasteisiin ja ymmärsin, ettei Tipusta välttämättä koskaan saisi täysin "normaalia" lemmikkikissaa. Oli mahdollista, että Tipuun ei koskaan saisi muodostettua niin luottamuksellista yhteyttä, että edes kuljetusboksiin siirtyminen onnistuisi ilman tappelua.

24.1.2011 Tipu kehräsi ihmiselle ensimmäistä kertaa.

Kävin tapaamassa Tipua vielä pari kertaa, ja reilun viikon kuluttua ensitapaamisesta, 11. tammikuuta, Tipu saapui minun ja Maisan luo Tornioon. Kaksi päivää Tipu vietti täsin eristäytyneenä makuuhuoneen nojatuolin ja sängyn alle. Tipu ei syönyt tai juonut eikä käynyt hiekkalaatikolla. Puhumattakaan siitä, että äkäpussi olisi hyväksynyt mitään kontaktia minulta tai Maisalta. Jo pelkkä vilkaisu riitti sähinään, ja jos erehtyi liian lähelle, sai kynsistä. Toisena yönä heräsin siihen, kun Tipu hyppäsi nojatuolin päälle ja maisteli raksuja. Kolmantena aamuna alkoi jo Maisan seura kiinnostaa, ja välillä uskallettiin haistaa kättäni ilman sähinöitä. Pian juostiin kuitenkin jo karkuun. Myös muualla asunnossa uskalsi jo liikkua, ja tulipahan Tipulla tehtyä ensimmäiset tuhotkin. Meni puremaan kännykän laturista pään poikki, onneksi ei ollut laturi seinässä tuolloin. Neljäntenä aamuna istuin koneella, kun makuuhuoneesta kuului ensin kissojen juoksua, sitten paperin repeämisääni ja pahaenteinen hiljaisuus. Molemmat kissat istuivat nojatuolissa ja tuijottivat hajonnutta Ikean paperilamppua. Neljäs päivä oli edistyksellinen siinäkin mielessä, että Tipu uskalsi koskea minua niin että nameja tarjotessani läpsäisi sormiani pudottaen namin lattialle. Pikkuhiljaa sain hipaista häntää, ja kosketuksen määrää lisättiin vähän kerrallaan. Vietin tuntikausia sängyssä Tipun ja makupalojen kanssa.

6.5.2011, ensimmäinen yhteiskuva

Tipu kehräsi ihmiselle ensimmäistä kertaa 24. tammikuuta. Ennen tuota päivää se oli kehrännyt vain äidilleen. Siitä alkaen edistystä alkoi tapahtua selvemmin. Maaliskuuhun mennessä Tipun sai jo hetkeksi syliinkin ilman vaaraa vammoista ja esimerkiksi kuljetusboksiin siirtyminenkin onnistui pienen jahtaamisen jälkeen. Vieraille Tipu ei silti näyttäytynyt vielä pitkiin aikoihin. Kesti neljä kuukautta saada Tipu syliin niin pitkäksi aikaa, että ehdin ottaa yhteiskuvan. Kesällä 2011 Tipu osoitti ensimmäistä kertaa itse mielenkiintoa vierasta ihmistä kohtaan ja haisteli J:n partaa J:n ollessa asunnossani ensimmäistä kertaa. Silti Tipu piiloutui edelleen vieraiden tullessa yleensä sänkyyn petauspatjan alle, eikä tullut esiin ennen kuin vieraat lähtivät.

Kesä 2011 Oulun keskustassa.

Nykyään Tipu on täysin kesy, vaikkakin hieman varautunut. Vieraillekin neiti uskaltaa näyttäytyä hetken seurailtuaan, ja osa tutummista vieraista saa Tipun syliinkin. Tipu nukkuu usein joko minun ja J:n tyynyjen välissä tai jomman kumman jalkopäässä. Parhaat hengailupaikat ovat mahdollisimman korkealla. Tipu hyppää kevyesti sohvan päältä tuuletusikkunoiden tai ovien päälle. Myös vaatekaapit ovat kivoja piilopaikkoja. Lelut eivät Tipua kiinnosta, vaan parhaimmat kiksit saa minun pompuloista, paperien tai kukkien järsimisestä tai Pepin kanssa riehumisesta. Ja kun Tipu on oikein tyytyväinen, sen myös kuulee. Kehräyksen lisäksi Tipu nimittäin kurnuttaa kovaan ääneen niin, että kaikki varmasti huomaavat, että nyt on muuten kissa löytänyt taas pompulan! Tipu myös tuntee arvonsa, hyväksyy vain tietynmerkkiset ruuat eikä suostu valokuviin kovin helpolla.

12.11.2013, lähes päivälleen kolme vuotta turvassa.

Olen ihan mahdottoman ylpeä pikkudiivastani ♥ Kolme vuotta pelastumisen jälkeen Tipu on kuin aivan eri kissa. Tipu on ollut myös erittäin sopeutuvainen, vaikka alkutaival olikin vaikea. Me ollaan Tipun kanssa muutettu yhteensä neljä kertaa, toivuttu siitä shokista, mikä Maisan menetystä seurasi, saatu uusi pieni kissanpentu Peppi, jonka kanssa Tipu on elänyt nyt pidempään kuin Maisan kanssa, ja totuteltu eloon hyperaktiivisen koiran kanssa. Ja Tipu ei ole moksiskaan. Kunhan Tipulla on hyvää ruokaa, tarpeeksi pompuloita kanniskeltavana ja toinen kissa kaverina, Tipu on tyytyväinen.

1.11.2013

Uutta ilmettä 2-vuotiaalle!

Step by Step täyttää tänään kaksi vuotta. Tämä päivä meni taas kuumeessa kotona, vaikka eilen olinkin jo koulussa ja tanssimassa cha chata. Päätinpä siis vähän uudistaa blogin ilmettä, ja päädyin simppeleihin vesiväriroiskeisiin. Vähän vielä vammaa jotkut jutut, mutta enköhän mä saa nekin piakkoin korjattua.

Kivaa viikonloppua teille, mä jatkan Jersey Shoren parissa... (Parin päivän sisään oon katsonut kaikki jaksot neljännen kauden alkuun asti, vois olla vaikka vähän huolissaan, oon suht varma että jossain vaiheessa sulaa aivot silkasta idiotismin määrästä...)

30.10.2013

Bridezilla sisälläni

Koska pari viikkoa mua jahdannut flunssa sai mut viimein kiinni ja heräsin tänään kuumeisena, on tämä päivä kulunut sohvalla peiton mutkassa hääjuttuja tutkien. Ostin viime viikolla ihan häälehdenkin, ja olen nyt ihastellut lehdestä kauniita pukuja, mutta onneksi oma on jo löytynyt. Huomiseksi olisi pakko parantua, sillä illalla olisi tiedossa parilattareiden alkeiskurssi J:n kanssa. Sain J:n suostuteltua mukaan, kun kerroin, että luokkakaverinikin olisi tulossa oman poikaystävänsä kanssa, eli yksin ei tarvitsisi olla. Oon ihan mahdottoman innoissani tästä, sillä oon viimeksi tanssinut lattareita ala-asteikäisenä, ja tykkäsin niistä silloin kovasti, enemmän kuin vakiotansseista, joita pääsi kuitenkin kertaamaan lukiossa vanhojen tanssien merkeissä.

IMG_2153

Olen viimeisten viikkojen aikana olen saanut huomata, että sisältäni löytyy pieni bridezilla, vaikka olenkin aiemmin nauranut antaumuksella telkkarin hääohjelmien morsiamille, jotka repivät pelihousunsa milloin mistäkin. Toistaiseksi olen ollut kyllä rauhallinen, mutta esimerkiksi hääpukuja katsellessani huomasin, että kahden kaupan valikoimista, satojen mekkojen joukosta kelpuutin sovitettavaksi vain muutamat. Muissa oli rumia pitsikuviointeja, vääränlainen kangas, liikaa sitä, liian vähän tätä... Eilen katselin erään valokuvaajan galleriaa netissä, ja vaikka osa kuvista olikin onnistuneita, pienet häiritsevät jutut esimerkiksi rajauksissa, kuvattavien asennoissa ja sommitteluissa sai mut toteamaan, etten missään nimessä haluaisi ko. kuvaajaa meidän häitä kuvaamaan. Hääpaikkoja olen hylännyt mm. rumien seinien, ruman ympäristön tai liian pitkän matkan takia. Odotellaan vain sitä, kun saadaan juhlapaikka ja pitopalvelu valittua, ja pääsen suunnittelemaan esimerkiksi pöytäkoristeita ja menettämään hermoni kutsukortteja askarrellessa.

IMG_2158

Moni pyyteli minulta viime postauksessa enemmänkin hääjuttuja. Millaiset jutut teitä ihan erityisesti kiinnostaisi? Hirveän syvällisesti en luultavasti tule häitä avaamaan esimerkiksi budjetin puolelta tai sen suhteen, miksi mihinkin päätökseen päädyttiin, mutta pinnallisemmista jutuista, kuten koristeluista ja puvun valinnasta voisin kirjoittaa. Mun pukua tosin ei blogissa ennen häitä näy, sillä en halua, että J tietää siitä mitään ennen kirkkoa. ;)

22.10.2013

Huhuu?

*kopkop*

Onko siellä enää ketään?

Melkein kuukauden postaustauko... Mitähän tähän sanoisi? Olen miettinyt paljon sitä, onko mulla tälle bogille enää mitään annettavaa. Toisaalta olen ikävöinyt kirjoittamista ja saanut paljon kyselyitä siitä, milloin jatkan taas. Mihin aika sitten on mennyt, kun pari kuukautta on ollut blogin puolella todella hiljaista? Kesä on kääntynyt syksyksi ja syksy talveksi. Viime viikolla satoi ensilumi, joka on pysynyt maassa siitä asti.

1e1b201836ff11e3890222000a1fb0b2_8

- Ensinnäkin, oon huomannut, että uuden koulun aloittaminen hirvitti ihan turhaan. Meidän luokan yhteishenki on ihan täysin eri luokkaa Tornion aikoihin verrattuna, ja se näkyy omalla kohdallani hyvin selkeästi siinä, että oon kulkenut erilaisissa opiskelijariennoissa aika ahkerasti. Torniossa mulla meni melkein vuosi ennen kuin uskalsin kouluajan ulkopuolella luokkakavereiden kanssa yhtään mihinkään, mutta nyt mulla on ollut ihan pirun kivaa.

- Koulu yleensäkin on vienyt luonnollisesti ison osan ajastani. Joku ehtikin jo valitella sitä, miten kirjoitan nykyään vain koulusta ja rentoutumisesta, mutta fakta on, että kyllä parin vuoden tauon jälkeen takaisin päivittäiseen koulunkäyntiin takaisin siirtyminen on vaatinut multa aika paljon.

- Viime aikoina pää on myös alkanut aika tehokkaasti täyttyä hääjutuilla, sillä päätettiin J:n kanssa tuossa kuun alussa mennä naimisiin 28.2.2014. Pienet häät, vain lähin perhe ja pari ystävää, mutta hommaa riittää silti. Kirkko on jo varattu, juhlapaikka ja pitopalvelu vielä hakusessa. Eilen kävin maksamassa varausmaksun maailman ihanimmasta hääpuvusta. Tänään ollaan pohdittu häämarsseja... Joitain juttuja häistä jaan varmaan jossain vaiheessa bloginkin puolella, mutta iso osa pysyy kuitenkin yksityisenä. 

- Varattu ja maksettu on myös häämatka. Heti 1.3. aamupäivästä lähdetään J:n kanssa New Yorkiin, jossa vietetään reilu viikko, kotona ollaan 10.3. (Miten muuten tuon matkan varauksen jälkeen on tuntunut, että tyyliin joka toinen bloggari on jossain vaiheessa lähdössä New Yorkiin kans? :D ) Reissujuttuja tulen varmasti postailemaan sitten enemmän, kuin itse hääjuttuja.

- Tällä hetkellä vietän syyslomaa, ja on muuten eka loma pariin vuoteen niin, etten tee yhtään mitään töihin liittyvää. Ihan kivaa vaihtelua, mä kun olen hoitanut työhommia niin Thaimaassa kuin Cardiffissakin ja joulun välipäivinä mökillä. Mitään isompia suunnitelmia tälle viikkoa ei ole, alkuviikon on serkkupoika ollut meillä taas kyläilemässä, huomenna ois tarkoitus käydä luokkakaverin kanssa syömässä ja viikonloppuna auttaa toista kaveria muutossa. Muuten latailen akkuja ja suunnittelen suursiivousta, jota en koskaan saa aikaiseksi, koska siivous nyt ei vaan yhtään ole mun juttu.

24.9.2013

3X11

Haasteen säännöt
- Kiitä haastajaa
- Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 faktaa itsestään.
- Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
- Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
- Heidän pitää valita 11 bloggaajaa.
- Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut.
- Ei takaisin haastamista.

Kiitokset haasteesta, Enni!

11 faktaa

1. En juo kahvia lainkaan ja teetäkin harvoin. Olen kuitenkin koukussa Coca-Cola Zeroon. Kaakaoaddiktiostani pääsin puolen vuoden lakon avulla. Sen jälkeen olen juonut kaakaota vain muutaman kerran tässä kolmen viikon aikana, kun ennen saattoi mennä kolmekin kuppia päivässä.

2. Mä olen todella hankalaa leffaseuraa, sillä olen todella tarkka tietyistä jutuista. Karkit ostetaan muovipussiin, paperikarkkeja ei pussiin oteta. Leffaan mennään ajoissa niin, että ehtii katsoa trailereita. Paikat salista pyritään valitsemaan niin, että paikan, rivin ja salin numerot mätsäävät jollain tavalla, parasta on, jos saa "täyden rivin", esim. Sali 5, Rivi 5, Paikka 5. Ennen leffan alkua sihautetaan limsapullot ja riisutaan takit, eikä leffan aikana puhuta tai vilkuilla puhelinta.

3. En ole koskaan maistanut tupakkaa.

4. Olen kaukana viherpeukalosta, mutta oon ylpeä siitä, että edellisen asukkaan jättämä kukkapenkki kukoistaa (tai siis, kukoisti kesällä) vielä toisenkin kesän jälkeen, vaikka Senni on kaivellut sitä aika ahkerasti. Itse ollaan kylvetty ko. penkkiin myös herneitä (saatiin jopa satoa!) ja auringonkukkia, jotka on nyt parhaimmillaan. Kesällä saatiin omasta penkistä myös muutama mystinen salaatinlehti.

IMG_2114

5. 4-vuotiaana mulla todettiin astma ja kissa-allergia, koira-allergian suhteen arvot oli just siinä rajalla. Nykyään oireita aiheuttaa enää home ja kovat pakkaset tai helteet.

6. Muuttaessani ekaa kertaa omilleni mulla ei ollut edes hiuslakkaa tai muotovaahtoa, ja meikkipussin sisältökin koostui lähinnä meikkipuuterista, ripsarista ja huulikiillosta. Nykyään kosmetiikkaa onkin sitten jo laatikkokaupalla.

7. Olen naurettavan onnellinen uudesta pyörästäni. Ennen pyöräilin joka paikkaan, mutta sen jälkeen, kun entinen pyöräni varastettiin kaksi vuotta sitten, käytössä on ollut vain isäni pyörä, joka on mulle aivan väärä kokoinen ja aiheuttaa selkäkipuja, ja mummuni lähemmäs 30 vuotta vanha pyörä, jonka liikkuvuudessa olisi toivomisen varaa. Viime kuussa ostin kuitenkin vihdoinkin kunnon pyörän, ja nyt kelpaa taas pyöräillä!

8. Pelkään ihan tuhottomasti hämähäkkejä, ampiaisia ja käärmeitä sekä neuloja. Oon pyörtynyt verikokeessa ja alkanut itkeä ruokapöydässä, kun terassilla ruokaillessa en päässyt karkuun lautasellani pörräävää ampiaista.

9. Ala-asteiden pihat välituntien aikaan aiheuttaa mulle edelleen kylmiä väreitä ja ahdistuksen tunnetta alitajunnassa.

10. Olen muuttanut elämäni aikana ainakin 12 kertaa, joista viimeiset kuusi kertaa vuoden 2008 jälkeen. Lyhimmillään olen asunut yhdessä osoitteessa kuukauden.

11. Tulevaisuudessa haluaisin kasvattaa lemmikkikatrastani vielä ranskanbulldogilla ja yhdellä kissalla, jonka ottaisin eläinsuojeluyhdistykseltä. Ranskiksessa tosin mietityttää kovasti rodun terveysongelmat.

Ennin kysymykset:

1. Mikä oli lempiohjelma lapsena?
- Tykkäsin paljon mm. Prätkähiiristä, Kaukametsän pakolaisista, Vili Vilperistä ja Alfred J Kwakista. Erityistä paikkaa mun muistoissa pitävät kuitenkin Nalle Luppakorva, Rölli, Pelle Hermanni ja Muumit.

2. Mitä työtä et osaisi/haluaisi tehdä, miksi?
- Vaikka iso osa mun suvun naisista on hoiva-alalla, mä en itse koskaan pystyisi siihen. Aivan liian raskasta työtä mulle, niin henkisesti kuin fyysisestikin. En halua olla vastuussa muiden hyvinvoinnista ammattini puolesta.

3. Mitä odotat tulevalta joululta?
- Joulukuusta! Mä olen jo kahtena jouluna koittanut suostutella J:tä siihen, että hankittaisiin oma kuusi, mutta vielä ei ole onnistanut. Tänä jouluna se saattaisi jopa suostua!

4. Mikä on paras keinosi rentoutua, jos oot stressaantunut?
- Jos stressi on luokkaa raivostus, menen saunaan ja otan sellaiset löylyt, että heikompia hirvittää ja nahka käristyy. Jos taas stressi on luokkaa ahdistus, laitan aivot narikkaan ja uppuodun hyviin leffoihin tai tv-sarjoihin. Nuorempana luin, mutta jostain syystä kirjat ei enää yhtä vahvasti saa vietyä ajatuksia pois stressistä.

IMG_2105

5. Missä asiassa haluaisit olla parempi?
- Haluaisin olla järjestelmällisempi ja parempi "kodin hengetär", hyvä kokkaamisessa ja kodin siistinä pidossa. Mutta tässä 23 vuoden aikana oon toisaalta alkanut hyväksyä senkin, että musta ei koskaan tule sellaista ihmistä, joka nauttisi siivoamisesta tai ruoan laitosta.

Olisi myös mahtavaa osata ratsastaa kunnolla. Mä olen ratsastanut 6-vuotiaasta alkaen lukion toiselle luokalle asti suhteellisen aktiivisesti, mutta nyt on päässyt kulumaan jo kaksi vuotta siitä, kun olin viimeksi hevosen selässä.

6. Mitkä on sinun vahvuudet ihmissuhteissa? 
- Äiti sanoo, että mulla on taito kuunnella ja rauhoittaa ihmisiä olemuksellani. Itse taas näkisin vahvuuksinani sen, että pysyn ystävieni rinnalla tosi rankkojenkin juttujen aikana, ja mulle voi puhua asioista tietäen, että mä en tuomitse enkä keroo eteenpäin.

7. Mikä oli hauskin leikki lapsena?
- Kirkonrottien ja hippojen ohi menivät kirkkaasti ihan vaan metsäretket kavereiden kanssa. Lähimetsässä oli mm. Apinapuuksi ristitty kuusi, jonka luona käytiin usein eväsretkillä. Jossain vaiheessa metsän omistaja oli kaatamassa ko. kuusta, mutta naapuruston lapset vei puun luo kirjeen, jossa pyydettiin, että leikkipaikka säilyisi.

8. Mitä asiaa et halua katua vanhana?
- Mä haluaisin yleensäkin elää elämäni niin, etten katuisi omia tekemisiä tai tekemättä jättämisiäni. Toistaiseksi olen onnistunut ihan hyvin, sillä vaikka asiat ei olekaan aina menneet hyvin, olen aina oppinut jotain tai muuten kasvanut ihmisenä vahvemmaksi.

9. Haluaisitko mennä iholla-sarjaan tai bb-taloon? Miksi/miksi et?
- Oman arjen säännöllinen kuvaaminen voisi olla tosi mielenkiintoista, mutta en koskaan haluaisi nauhoja julkisiksi. BB-talossa oleminen voisi olla sekin mielenkiintoinen kokemus, mutta mulla menisi hermot yksityisyyden puutteeseen alta vuorokauden. Ja siinäkin on se julkinen puoli, jota en ikinä haluaisi mukaan.

10. Mikä on lempparijuttu kotona? (jos mahdollista, ota kuva siitä myös)
- Meidän kodin keskus on ehdottomasti meidän olohuoneen sohva. Iso, pehmeä ja oranssi. En olisi ikinä uskonut, että sietäisin oranssia sohvaa kotonani, mutta tämä on vaan ihana ♥

IMG_2103

Tykkään kovasti myös niistä muutamista uniikeista jutuista, joita meillä on, kuten J:n tekemästä arkusta ja isäni 20 vuotta sitten tekemistä yöpydistä makuuhuoneessa.

11. Mikä on suhteesi musiikkiin?
- Kuuntelen musiikkia päivittäin. Huudatan vanhaa poppia ja rockia iPodista lenkeillä ja hoilaan SuomiPopin biisejä autolla ajaessani, mutten itse osaa soittaa mitään. En yleensä oo ollenkaan perillä uusimmista hittibiiseistä, vaan löydän ne yleensä vasta pari vuotta muiden jälkeen.

Omat kysymykset:

1. Mikä kirja on viimeksi pysäyttänyt sinut ja miksi?
2. Kenen bloggarin vaatekaapin huolisit mieluusti itsellesi?
3. Vuoden paras leffa? Miksi juuri tämä?
4. Suurin teini-iän fanituksesi kohde?
5. Jos saisit tilaisuuden keskustella jonkin edesmenneen, tunnetun ihmisen kanssa, kuka olisi keskustelukumppanisi ja mistä puhuisitte?
6. Mikä on bravuurisi keittiössä?
7. Mikä on kivoin kotityö? Entä kamalin?
8. Lempiasiasi syksyssä?
9. Biisi, joka saa sinut tanssimaan aina? Linkitä toki tähän!
10. Järvi, joki vai meri?
11. Suosikkipaheesi?

Haastetut (anteeksi, vähemmän kuin 11):

8.9.2013

Pimeneviin iltoihin...

IMG_2034IMG_2041IMG_2076

Kynttilöitä, sohvalla rentoutumista Sennin, Tipun ja Pepin kanssa sekä kasa DVD-bokseja. Siinäpä resepti näihin kiireettömiin iltoihin. Syksyn merkit alkaa jo selkeästi olla ilmassa, vaikka lämpimiäkin päiviä on vielä ollut. Syksy näkyy tänä vuonna mun elämässä säännöllisen arkirytmin palautumisena parin vuoden tauon jälkeen, kun koulu rytmittää päiviä, Teho-osaston ja Tohtori tuli kaupunkiin -kausien maratoneina, valokuvausretkinä, vaatekaapin uudistamisena ja valokuvausretkinä lähiseudulle.

Tiedän, että loka-marraskuussa iskee pimeys ja siitä seuraava masiskausi ennen joulua, mutta näitä alkusyksyn kirpeän aurinkoisia päiviä ja ruskan väriloistoa mä rakastan. Ja kuten varmaan puolet bloggareista, myös mä nautin siitä, että saan kerrospukeutua, kaivaa kaapista huivit ja ostaa kasan uusia takkeja ja kenkiä myytyäni vanhat pois. 

Miltä alkava syksy tuntuu siellä ruudun toisella puolella?

4.9.2013

Statement-rakkautta

Statement-koruja on näkynyt blogeissa jo pidemmän aikaa, ja jostain syystä tämä innostus on vallannut nyt minutkin, vaikka yleensä en juurikaan koruja käytä. Tällä hetkellä mulla on yksi Glitteristä ostettu yksilö, joka tuossa edellisessä postauksessa jo vilahtikin. Nyt selailin ulkomaisia nettikauppja syystakkia etsiessäni, ja törmäsin tähän Forever21:n kaunokaiseen. En vain osaa päättää, kumman värisen haluaisin!

Untitled-1

Sinivihreä olisi kiva väripilkku ja jotenkin kivan keijukaismainen. Mutta olisiko se sitten sellainen väri, jota tulisi oikeasti käytettyä? Musta taas olisi turvallinen valinta ja sopisi aikalailla värin kuin värin kanssa. Mustassa kuitenkin epäilyttää, olisiko koru liiankin raskaan näköinen?

Kumman te valitsisitte?

26.8.2013

Täällä taas!

Ekaluokkalainen täällä moi! Koulu alkoi viime viikolla, ja otin ihan tietoisesti vähän etäisyyttä tietokoneeseen, kun päällä oli niin paljon hommia, ja olin jännityksestäihan sekaisin alkuviikosta. Meinasin muun muassa lähteä kouluun päivää liian aikaisin! Onneksi en sentään päivää myöhässä. Tänään meillä alkoi opetus ihan virallisesti, ja mulla oli päällä varsinainen koulutyttölook.

Syksyinen asu, jossa yhdistyy monta mun lempparivaatetta tai asustetta. Tuo viime syksynä H&M:ltä ostettu neule on aina vaan ihana, samoin kuin mun jalkaan juurtuneet valkoiset Conssit (jotka tosin kaipaavat kipeästi pesua). Uudempia juttuja ovat Forever21:n kauluspaita ja helmirannekorut sekä niittirannekkeet Glitteristä. Ja Kånken, aina vaan ihanampi koululaukku! Peacocksin farkkuleggareita sen sijaan en rakasta, mutta pääsivät silti tällä kertaa päälle.

IMG_1638IMG_1678

Mitäs muuta viime viikkoon on mahtunut? No töitä nyt ainakin, mutta kivojakin juttuja. Tiistaina olin Miian kanssa viettämässä iltaa Glitterin kutsuvierastilaisuudessa, jonne olin saanut kutsun töiden kautta. Kivaa rentoutumista vikaan iltaan ennen koulua, kun ohjelmassa oli skumppaa ja tarjoilua, livemusiikkia ihanan Nannan toimesta sekä -30 prosentin alennus kaikista ostoksista. Ja täytyy kyllä todeta, että skumppa ja hyvä alennusprosentti on aika vaarallinen yhdistelmä, kun edessä on kasoittain koruja.

IMG_1557 IMG_1560

Tiistain tekemää lovea lompakossani paikkailin sunnuntaina, kun pakattiin auto täyteen tavaraa ja suunnattiin torilla järjestettyyn kirpparitapahtumaan. Aamun sumuisuudesta huolimatta paikalle saapui kasoittain porukkaa, ja kauppa kävi loistavasti. Päivän mittaan alkoi aurinkokin paistaa, ja kun me lopulta yhden aikaan poistuttiin paikalta, kotiin palautui enää kassillinen vaatetta ja muutama koru. Kivaa oli siis taas, ja aion ehdottomasti osallistua ensi vuonnakin!

kirppis3kirppis2kirppis

Onko ruudun takana muita koulun aloittaneita? Entäs tekikö joku löytöjä sunnuntain kirpparilta?

24.8.2013

MUISTUTUS OULULAISILLE!


Muistakaahan huominen kirppistapahtuma! Mä täällä ahkerasti pakkailen ja höyrytän kamoja, myyntiin on tulossa iso kasa vaatteita koossa L-XL ja n. 44-46, kenkiä koossa 38-39 sekä laukkuja, asusteita ja koruja! Mukana on myös jonkin verran sisustustavaraa sekä joitain käyttämättömiä kosmetiikkatuotteita.

Viime vuoden perusteella parhaat jutut menee kaupaksi heti aamusta yhdeksältä, ja vaikka saadaan olla paikalla koko päivä, alkaa kolmen aikaan varmaan jo olla hiljaista. Myyjiä tapahtumaan on tulossa kolmisenkymmentä ja Facebookin mukaan tapahtumaan yhteensä on tulossa vajaat 300 henkeä. Aika mahtava päivä varmasti tiedossa! :)

16.8.2013

Asuinspistä Espritiltä

Postaus on toteutettu yhteistyössä Esprit.fin kanssa. Linkkien kautta tehdyt ostokset eivät kuitenkaan kerrytä minulle minkäänlaista provisiota.


Muutama vuosi sitten ostin kirpparilta 50 sentillä täydellisen mustan neuletakin. Se oli Espritin mallistoa, piti muotonsa ja värinsä eikä nukkaantunut. Iän huomasi vain neuletakin niskalapusta. En edes tiedä, kuinka kauan se oli ollut käytössä edellisellä omistajallaan, minä käytin sitä syksystä 2008 alkaen vielä viime kesään asti, kunnes sen kainaloon ilmestynyt reikä kasvoi niin isoksi, että se oli pakko hylätä. (Myönnettäköön, että roskiin en sitä siltikään raaskinut laittaa, vaan se on edelleen kaapissa...)


Sen jälkeen, kun tuo täydellinen neuletakki oli pakko hylätä, olen yrittänyt etsiä yhtä hyvää yksilöä ties mistä, huonolla menestyksellä. Espritilläkään en livenä tai muissa nettikaupoissakaan vastaavia nähnyt. Ja nyt on pakko tunnustaa, etten tiedä, miten en ole aiemmin edes tajunnut, että hei, oliskohan Espritillä ihan omakin verkkokauppa? No onhan sillä. Herätys, Tiina! Vähän sekavan ja kohdasta toiseen pomppivan etusivun takaa löytyykin yllättäen ihan näppärä verkkokauppa, josta yllättäen löytyy myös se mun haikailemani neuletakki, ja aika paljon muitakin kivoja juttuja.

Esprit on mulle noin muuten ollut vähän etäiseksi jäänyt merkki. Muistan, että mulla on heiltä ollut monia toimivia tuotteita, mutta jostain syystä tähän mennessä ei ole syntynyt sellaista innostusta, että tietoisesti lähtisin etsimään vaatteita, kenkiäni tai asusteitani heiltä. Siksi nyt nettikauppaa tarkemmin tutkiessani yllätyinkin siitä, miten moni juttu alkoi nakerrella mielessä siihen malliin, että haluaisin ne kaikki itselleni, vaikka oon kovasti lupaillut itselleni shoppailulakkoa, joka sujuu aina yhtä huonosti. Jos mä kuitenkin saisin koota itselleni syysasun tai pari pelkästään Espritin tuotteista, näyttäisi ne seuraavalta:

Esprit1


Rennompi asu kouluun tai kaupungille. Tuo tähtineule vei mun sydämen, ja mun on ehkä pakko tilata tuo jossain vaiheessa. Myös nuo buutsit houkuttelisivat kovasti. Tämä asu on aikalailla mua perinteisimmillään, tykkään yksinkertaisista ja rennoista vaatteista, mutta pyrin kuitenkin aina jotain pientä jujua lisäämään asuihini.

Esprit2

Aina silloin tällöin mulla tulee töissä eteen tilanteita, joissa tarvitsisin vähän skarpimpia vaatteita, kuin farkkuja ja neuleita. Vaihtoehdot on mulla silloin aika vähissä, mutta tässä olisi aika varteenotettava asu sellaisia tilanteita varten. Lempparijuttuja tässä asussa on ehdottomasti tuo laukku ja hame sekä nuo kengät.

Vielä kun Esprit vain siirtyisi käyttämään pelkkää aitoa nahkaa tuotteissaan, en varmasti pystyisi vastustamaan moniakaan laukkuja tai kenkiä...

10.8.2013

Hei hei, mitä kuuluu?

Tällä viikolla ilmassa alkaa ihan selkeästi olla  jo syksyn merkkejä. Ollaan jo sytytelty kynttilöitä ekaa kertaa iltaisin ja ulkona on selvästi se syksyn kirpeä tuoksu. Mulla on  monen muun tapaan hirveä hinku uudistaa niin vaatekaappia kuin kodin sisutustakin. Uuden koulun myötä arkeenkin saa ihan uutta rytmiä, mikä on pelkästään kiva juttu. Miksihän se on vuodenajoista juuri syksy, joka saa muutoksen tuulet puhaltelemaan monien mielessä?

Vaatekaapin puolella oon kyllä jo laittanut niin sanotusti haisemaan, sillä oon kesän aikana shoppaillut ihan liikaa, ja edelleen on joitain juttuja tulossa kotiin. Eilen tein ihan mahtavan löydön Ellokselta, ja tilasin sovitukseen nahkatakin, jonka alkuperäinen hinta oli 229,90 euroa. Mulle hintaa tuli toimituskuluineen 39,70 euroa. Tänään tuo takki oli jo myyty loppuun. Vielä haluaisin hankkia konjakinruskean laukun, joka olisi aitoa nahkaa, jonkinmoiset buutsit ja uudet nahkahansikkaat. Shoppailun ohella olen kyllä laittamassa ison kasan vaatteita myös myyntiin tulevaa kirppispäivää varten. Aion luopua myös esimerkiksi pinkeistä Converseistani, sillä mulla ei vain yksinkertaisesti tule käytettyä niitä. Tänä kesänäkin ovat olleet jalassa vain kerran. Suosin mustia ja valkoisia paljon enemmän, ja käytän värejä sitten muualla vaatteissa. Myös parit ylimääräiset laukut on tulossa myyntiin sekä muutama syystakki.

IMG_1092

Kirpparille tulee myyntiin myös sisustusjuttuja, kun ollaan järjestelty olohuonetta ja työhuonetta uusiksi tapetoinnin jälkeen. Saatiin uudet tapetit seinille tällä viikolla, ja siinä samalla innostuttiin karsimaan ylimääräisiä sisustustavaroita ja muita juttuja kaapeista, kun tavaranpaljous alkoi ahdistaa molempia. Tarkoitus olisi käydä vielä varastokin läpi, vaikka sieltä tuskin mitään päätyy myyntiin asti. Nyt kun on olohuoneessa ja työhuoneessa ihan uusi järjestys, ei voi kun ihmetellä, miksei alunperinkin valittu nykyistä järjestystä kun toimii vaan niin paljon paremmin, kuin edellinen. Jospa sitä ensi viikolla tulisi vihdoin toteutettua se asuntopostaus, kun kaikki on valmista ja kämppä kerrankin siistinä?

Työjuttujakin on luvassa loppukuulle ihan mukavasti. Pääsen esimerkiksi lauantaina toteuttamaan tosi kivaa muuttumisleikkiä elokuun Muoti ja Kauneus -liitteeseen. Muuten hoitelen edelleen nuortensivua, ja hommat jatkuu myös koulun ohella tulevaisuudessakin. Nyt vaan en enää ihan hirveän lyhyillä varoitusajoilla enää välttämättä voi ottaa keikkoja vastaan. Koulun alun myötä on kuitenkin tosi kiva saada arkeen säännöllistä tekemistä, ja elättelen pientä toivetta, että voisin jossain vaiheessa pitää edes pienen loman niin, etten kertaakaan ajattelisi työjuttuja. Nykyään kun tahtoo kuitenkin aina lomallakin tulla joitain hoidettavia työjuttuja eteen, olin sitten kotona tai reissussa. Parhaimmillaan oon vastaillut työmaileihin Thaimaasta ja tekstaillut päätoimittajalle Walesista.

IMG_1082

Syksyn myötä olisi tarkoitus palata myös rytmiin salilla käymisen kanssa, kesällä en hirveästi ole liikkumaan ehtinyt Sennin kanssa lenkkeilyä lukuunottamatta. Koska mun koulu on sopivasti uimahallin vieressä, aion myös ottaa uimareissut ohjelmaan silloin, kun olen autolla liikkeellä. Talviturkkia mä en tänä kesänä toistaiseksi ainakaan ole edes ehtinyt heittämään, mikä on mulle todella outoa, sillä nuorena uin parhaimmillaan neljä kertaa päivässä omassa rannassa. Jos ensi viikolla ehtisi edes pikaisesti kastautua?

Jotenkin ihan hassua, että ollaan jo elokuussa menossa. Vastahan me oltiin vielä Cardiffissa kiertelemässä ja vasta suunniteltiin kesän menoja. Paljon on ehtinyt tapahtua ihan parin kuukauden sisään. Hyviä ja huonoja juttuja. Asioita, joista olen kertonut täällä, ja asioita, joista en julkisesti puhu. Jos jotain voi todeta, niin ainakin sen, että kesä 2013 ei ainakaan ihan heti unohdu. Tasapainoa vielä vähän etsitään, mutta pääasiassa olen kuitenkin erittäin onnellinen. Mulla on kaikki hyvin, ja syksyn myötä pääsee taas aloittamaan uutta vaihetta elämässä.

Mitä teille kuuluu?