27.11.2013

Valoa pimeään

Vaikka tämä loppuvuoden pimeys ennen pysyvien lumien saapumista kiireineen ja stresseineen on ehkä hirveintä aikaa koko vuodessa, alkaa tunnelin päässä jo näkyä valoa. Tällä hetkellä minä tulen iloiseksi...

IMG_2540 

... jouluvaloista Rotuaarilla ja kotona.
... siitä, että kaupungilla on näin marras-joulukuun vaihteessa vielä sellainen ihanan lämmin joulutunnelma.
... siitä, että minä tosiaan saan tänä vuonna oman joulukuusen.
... joulutortuista, jotka ovat vielä niin kuumia, että kieli palaa.
... hääsuunnitelmien edistymisestä.
... kahvilahetkistä kavereiden kanssa.
... uusista, puhtaista lakanoista.
... paksusta talvitakista, jonka olen ottanut käyttöön hiukan liian aikaisin.
... pakkaslumen kuorruttamista maisemista.
... uusista nahkahansikkaista
... siitä, ettei joululahjoista ole juurikaan stressiä, sillä päätettiin aikuisten kesken olla lahjomatta toisiamme.
... siitä, että suurin osa koulupäivistäni alkaa vasta kymmeneltä tai myöhemmin, eli saan nukkua aamuisin.
... siitä, että ensi viikonlopulle ei ole suunnitelmia rentoutumista lukuunottamatta.
... siitä, että sain J:n houkuteltua tanssikurssille kanssani, ja siitä, että hän myös viihtyy siellä.
... siitä, että saan saunoa säännöllisesti.
... siitä, että mulla on kolme nelijalkaista kakaraa, jotka ärsyttävyydessäänkin ovat aivan ihania. ♥

25.11.2013

Step by Stepin periaatteet

IMG_2548

"Haluan aloittaa haasteen, jossa kerromme omia periaatteitamme bloggareina. Mikä on sinulle tärkeää? Mitkä asiat saavat sinut harmistumaan blogimaailmassa? Miten suhtaudut kuvien oikeuksiin? Miten hoidat yhteistyöpostaukset? Kerro asioista vapaamuotoisesti ja omalla tyylilläsi. Itse haluan tällä tavoin kertoa omat periaatteeni ja ajatukseni julkisesti, jotta lukijani saavat rehellisesti tietää mitä mieltä olen asioista."

Löytö-blogista alkanut haaste on nähty jo monissa blogeissa, ja ajattelinpa minäkin heittää lusikkani soppaan. Tässä siis tulevat Step by Stepin periaatteet. Haasteessa toivottiin myös kuvaa bloggaajasta, joten ohessa muutama kiva otos, jotka Sita nappasi eilisellä kahvihetkellämme.

YLEISET
Step by Step on minulle ennen kaikkea harrastus. En halua blogata työkseni, enkä halua osaksi portaaleita. Tämä näkyy myös siinä, että päivitystahtini on kohtalaisen eläväinen. Kun muu elämä on kiireistä tai raskasta, päivitystahti on harvempaa. Kliseisesti sanottuna blogi on vain minua itseäni varten, mutta lukijoilta saatava palaute sekä yleinen interaktiivisuus ovat iso osa bloggaamisen viehätystä. Olen blogin kautta myös tutustunut mahtaviin tyyppeihin, joista osasta on tullut myös ystäviäni.

Jaan blogissani pääsääntöisesti sellaisia asioita, jotka voisin kertoa kenelle tahansa kadulla vastaan tulevalle ihmiselle. Läheisistäni en puhu kovinkaan tarkasti, sillä haluan suojella heidän yksityisyyttään. Esimerkiksi nimiä en mainitse ilman lupaa. Aiheet pyörivät tyylissä, kauneudessa, matkailussa ja viihteessä. Blogini on kliseinen esimerkki lifestyle-kategoriasta, mutta ainakin se on näköiseni. Yleisen fiiliksen haluan pitää positiivisena, mutten teennäisenä. Tämä tarkoittaa sitä, että sanon myös suoraan sen, kun jokin mättää. Blogi antaa mulle myös mukavaa vastapainoa toimittajan hommille sekä koulutyölle. Kuvaustaitoni ovat myös kehittyneet tässä vuosien aikana pitkälti blogini ansiosta.

IMG_2550

ULKOASU JA KUVAT
Haluan pitää blogini ulkoasun selkeänä ja käytännöllisenä. Esimerkiksi sivupalkista löytyvät ylimpänä ne yleisimmin kaivatut jutut, alempaa ne, jotka kiinnostavat pienempää porukkaa. Kyllästyn ulkoasuun kohtalaisen usein, ja väsäilen sitten jotain piristystä, suurempaa tai pienempää. Tällä hetkellä en ole aivan täysin tyytyväinen blogin ulkoasuun, sillä bannerin ja blogilista- ym. painikkeiden kuvien taustassa on jokin häikkä, jota en ole saanut vieläkään korjattua, kun en löydä ratkaisua. 

Pyrin siihen, että kaikki blogini kuvat ovat omiani. Mikäli lainaan kuvia muualta, pyrin lainaamaan vain ns. luvallista materiaalia, kuten tuote- tai promokuvia, jotka on tarkoitettu jaettaviksi. Mainitsen lainaamistani kuvista myös lähteet. Kuvaan blogini kuvat pääosin Canon EOS 6D -kameralla, johon meiltä löytyy myös muutama objektiivi lisää. Puhelinkuvia näkyy blogissani vain harvoin. Asukuvien kuvaajana toimii yleensä J, tarkoilla ohjeilla varustettuna. 

KOMMENTOINTI JA LINKIT
Käytän blogissani kommenttien valvontaa, lähinnä suodattaakseni pois ulkomaalaisilta sivuilta tulevat spämmikommentit. Kommenteista julkaisuun pääsevät kaikki asialliset viestit, myös ne kritiikkiä sisältävät. Sensuuri iskee asiattomiin haukkumiskommentteihin, joita nykyään onneksi tulee vain harvoin. En myöskään julkaise kommentteja, joissa arvostellaan sivullisia henkilöitä.

Linkitän blogissani mm. suosikkiblogeihini, joista muutama löytyy sivupalkista. Linkkaan myös aina esimerkiksi haasteiden alullepanijoiden blogeihin tai sellaisiin blogieihin, joista olen saanut postausidean. Teen silloin tällöin myös kollaaseja, joiden tuotteisiin linkkaan myös. En kuitenkaan käytä affiliate-ohjelmia, joten linkkieni klikkaaminen on "turvallista" siinä mielessä, etten itse hyödy niiden kautta tehdyistä tilauksista mitään.

IMG_2558

YHTEISTYÖT
Kuten jo todettu, blogi on minulle ennen kaikkea harrastus. En halua mukaan portaaleihin enkä käytä affialiate-ohjelmia. Silloin tällöin saatan kuitenkin toteuttaa joitain yhteistyöpostauksia. Lähden mukaan vain sellaisiin juttuihin, joista koen olevan mahdollisesti jonkinlaista hyötyä tai inspiraatiota lukijoille. Yhteistyöpostausten ensimmäinen lause kertoo, että kyseessä on postaus, joka on toteutettu yhteistyössä jonkin mainostajan kanssa. Lisäksi kaikki yhteistyöpostaukset löytyvät Yhteistyö-tunnisteen alta.

Millaisia periaatteita teillä on blogeissanne?

20.11.2013

Lasit vai ei?

Postaus toteutetty yhteistyössä Instrumentariumin ja Indiedaysin kanssa

Mulla on jo reilun vuoden ajan ollut mietinnässä se, miten mun silmät kestää sen, että työskentelen paljon tietokonetta tuijotellen ja vielä vapaa-ajallakin surffaan netissä. Mulla on aina ollut hyvä näkö, mutta viimeksi pikatarkastuksessa käydessäni alkoi jo näkyä heikentymää näössä. Ei vielä mitään niin vakavaa, että lasit olisi täytynyt heti hankkia, mutta heikentymää kuitenkin. Oon myös huomannut, että mun silmät väsyvät helpommin, kuin ennen.

Indiedays Inspiration Dayn yksi antoisimmista jutuista mulle olikin Instrumentariumin ständi, jolla pääsi sovittelemaan erilaisia silmälaseja ammattilaisten avustuksella. Aloinkin nyt ihan tosissani pohtimaan, että pitäisikö ne lasit hankkia nyt, kun tarvetta alkaa olla? Mulle on jo pariin kertaan sanottu, että mulla on siitä "helpot" kasvot, että mulle sopii tosi monenlaiset kehysmallit niin silmälaseissa kuin aurinkolaseissakin. Itseäni viehättää silmälaseissa graafisuus ja selkeys, en osaisi kuvitella itseäni sellaisissa kevyissä laseissa, joissa ei ole kehyksiä ollenkaan ja sangatkin hyvin ohuet. Omat suosikit sovittelemistani laseista olivatkin loppujen lopuksi jopa aika maskuliinisia, toiset kuvattavaksi valkkaamistani laseista taisivatkin olla miesten mallistosta, kun jälkeenpäin tutkin mallistoja Instrumentariumin sivuilla.

kristaluoma_instru-19

Näissä Guccin kehyksissä mua viehätti selkeän mallin lisäksi neutraali väri pienillä vaaleammilla tehosteilla. Nämä ovat simppelit olematta tylsät. En yleensä hirveästi viehäty koukeroista ja muista krumeluureista sangoissa. Nämä myös istuivat nenälle kivasti ilman, että ripset pyyhkivät linssejä, mika mulla tuntui olevan ongelmana monissa laseissa.

kristaluoma_instru-20

Toisiksi suosikeiksi nousivat Jimmy Choot. Malliltaan hyvin paljon niiden perinteisten "nörttilasien" kaltaiset, mutta tummansininen väri ja sangoista löytyvät tähdet tuovat mukaan pientä jujua. (Just kun pääsin sanomasta, etten tykkää koristeista sangoissa...) Nämä passasivat värinsä puolesta myös loistavasti yhteen tuon mun kashmirneuleen kanssa, mikä ehkä vähän vaikutti viehätykseen...

Kummat saa pisteet teiltä? Itse en vielä tee mitään lopullisia päätöksiä, mutta olisihan tuo ihan hyvä käydä tutkituttamassa näkö ihan kunnolla ja sitten katsoa, millainen se todellinen tarve laseille on.

Lisää laseja Instrumentariumin valikoimista löytää Instrumentariumin omilta sivuilta. Muiden bloggareiden suosikkeja taas löytää Indiedaysin sivuilta löytyvästä jutusta.

Tämän postauksen kuvat otti Krista Luoma.

17.11.2013

... ja läpsystä vaihto!

Fiilikset on olleet aikalailla otsikon mukaiset tänä viikonloppuna, kun ollaan oltu J:n kanssa molemmat menossa pää kolmantena jalkana sinne sun tänne ja yöunetkin on jääneet kohtalaisen vähiksi. Vuorotellen ollaan oltu yksin kotona, eikä olla kunnolla ehditty näkemäänkään muuten kuin nukkumaan mennessä tai toisiamme vuoron perään kuskatessa. Perjantaina juoksin päivän asioilla, käytiin hakemassa mun vihkisormus ja illan vietin luokan kanssa saunaillassa.

Lauantaina saunailta sitten vähän kaduttikin, kun piti herätä ennen seitsemää aamulla, että ehdin aamulennolle Helsinkiin. Suunnitelmissa oli ikäkriisin pakenemista (24 vuotta tuli täyteen, apua!!!), hääkenkien metsästystä ja piipahdus Indiedaysin järjestämässä Bloggers' Inspiration Day -tapahtumassa. Hääkenkiä mä en löytänyt vieläkään, mutta Inspiration Day oli kyllä erittäin mielenkiintoinen, vaikka en itse ihan ole parhaimmillani monen sadan muun ihmisen keskellä. Viivyin paikalla vain reilun tunnin, mutta monta mielenkiintoista juttua ehdin tutkia. Itselle antoisimmat ständit olivat Vichyllä, Instrumentariumilla, Bestsellerillä ja 2OR+BYYAT:illa. Vichyn ihoanalyysi, Instrun ständiltä saadut neuvot silmälasien valintaan (lukulasit saattaa kohta olla mulle ajankohtaiset...) ja Bestsellerin kevään mallistot sekä 2OR+BYAAT:in nahkalaukut olivat erittäin tehokkaita materialismihimojen herättäjiä.

Desktop6

Helsingissä vietin vain eilisen päivän, ja tulin iltajunalla kotiin. Ehdittiin onneksi nukkumaankin ennen pahimman myräkän alkua, vaikka kova tuuli rämisytteli ikkunoita ja kattoa läpi yön. Viikonlopun asuna on palvellut yhdistelmä tämän hetken lemppareitani, joihin lukeutuvat mm. Lindexin viininpunainen, megaiso neulehuivi, Elloksen kashmirneule ja DinSkon nilkkurit, joilla todistetusti jaksaa vetää läpi 18-tuntisen päivän kaupungilla kiertelyä ja shoppailua.

IMG_2189

Tässä vaiheessa mä alan kyllä olla jo ihan valmista kauraa sänkyä varten, etenkin kun takana on sauna ja rentouttava kasvonaamio. Kivaa alkavaa viikkoa teille tyypit, mä palailen piakkoin, mielessä on useampikin postausaihe..!

13.11.2013

Villikissan pitkä tie

Marraskuu vuonna 2010 oli Meri-Lapin alueella erityisen kylmä. Lämpötila laski pahimmillaan jopa -30 asteen tienoille. Kuun 13. päivänä saatiin viimein erään keminmaalaisen hajottamon lähellä loukkuun viimeinenkin pikimusta kissanpentu emonsa ja kahden veljensä seuraan, puolentoista vuorokauden odottelun jälkeen. Kissaemo oli todennäköisesti ollut jonkun lemmikki ennen heitteillejättöä, mutta luontoon syntyneet pennut eivät todennäköisesti koskaan aiemmin olleet olleet missään tekemisissä ihmisten kanssa. Eivät ainakaan hyvissä merkeissä.

2.1.2011, ensimmäisellä tapaamiskerralla sijaiskodissa.

Tipu, pentueen ainoa tyttö, oli viimeinen joka tuli loukkuun. Meri-Lapin eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskodissa se oli pennuista pelokkain. Vaikka pentue pääsikin sijaiskodissa lämpimiin sisätiloihin ja sai ruokaa sekä matokuurin, eivät ne vielä päässeet kunnolla rakentamaan luottamusta ihmisiin, sillä sijaiskodissa kissat asuivat erillisessä saunarakennuksessa, eivätkä siis olleet koko aikaa ihmisten seurassa. Myös pakolliset hoitotoimenpiteet piti suorittaa mahdollisimman pian, joten ihmisen kosketukseen totuttelu ei lähtenyt käyntiin ihan sillä mukavimmalla tavalla. Pikkuhiljaa Tipun emo ja veljet alkoivat kuitenkin tottua ihmisiin, ja toinen pojista pääsi uuteen kotiinkin suhteellisen nopeasti. Tipu vain ei tuntunut luottavan ihmisiin tippaakaan, ja sijaiskodissa alettiin jo pelätä, että Tipu ei koskaan oppisi, että ihmiset ovat kissan elämässä ihan hyväkin juttu.

Minä tapasin Tipun ensimmäistä kertaa 2. tammikuuta 2011. Olin jo muutaman kuukauden ajan miettinyt, että ensimmäinen kissani Maisa tarvitsisi leikkikaverin, kun itse olin pitkiä päiviä koulussa. Mutkien kautta kuulin tästä sisukkaasta pesueesta, ja lähdin tapaamaan pieniä isäni ja silloisen poikaystäväni kanssa. Rakastuin Tipuun ensisilmäyksellä, vaikka tuolla ensitapaamisella ei Tipua juuri näkynytkään. Sain eläinsuojeluyhdistyksen väen vakuuttumaan siitä, että olin valmis Tipun kesytyksen tuomiin haasteisiin ja ymmärsin, ettei Tipusta välttämättä koskaan saisi täysin "normaalia" lemmikkikissaa. Oli mahdollista, että Tipuun ei koskaan saisi muodostettua niin luottamuksellista yhteyttä, että edes kuljetusboksiin siirtyminen onnistuisi ilman tappelua.

24.1.2011 Tipu kehräsi ihmiselle ensimmäistä kertaa.

Kävin tapaamassa Tipua vielä pari kertaa, ja reilun viikon kuluttua ensitapaamisesta, 11. tammikuuta, Tipu saapui minun ja Maisan luo Tornioon. Kaksi päivää Tipu vietti täsin eristäytyneenä makuuhuoneen nojatuolin ja sängyn alle. Tipu ei syönyt tai juonut eikä käynyt hiekkalaatikolla. Puhumattakaan siitä, että äkäpussi olisi hyväksynyt mitään kontaktia minulta tai Maisalta. Jo pelkkä vilkaisu riitti sähinään, ja jos erehtyi liian lähelle, sai kynsistä. Toisena yönä heräsin siihen, kun Tipu hyppäsi nojatuolin päälle ja maisteli raksuja. Kolmantena aamuna alkoi jo Maisan seura kiinnostaa, ja välillä uskallettiin haistaa kättäni ilman sähinöitä. Pian juostiin kuitenkin jo karkuun. Myös muualla asunnossa uskalsi jo liikkua, ja tulipahan Tipulla tehtyä ensimmäiset tuhotkin. Meni puremaan kännykän laturista pään poikki, onneksi ei ollut laturi seinässä tuolloin. Neljäntenä aamuna istuin koneella, kun makuuhuoneesta kuului ensin kissojen juoksua, sitten paperin repeämisääni ja pahaenteinen hiljaisuus. Molemmat kissat istuivat nojatuolissa ja tuijottivat hajonnutta Ikean paperilamppua. Neljäs päivä oli edistyksellinen siinäkin mielessä, että Tipu uskalsi koskea minua niin että nameja tarjotessani läpsäisi sormiani pudottaen namin lattialle. Pikkuhiljaa sain hipaista häntää, ja kosketuksen määrää lisättiin vähän kerrallaan. Vietin tuntikausia sängyssä Tipun ja makupalojen kanssa.

6.5.2011, ensimmäinen yhteiskuva

Tipu kehräsi ihmiselle ensimmäistä kertaa 24. tammikuuta. Ennen tuota päivää se oli kehrännyt vain äidilleen. Siitä alkaen edistystä alkoi tapahtua selvemmin. Maaliskuuhun mennessä Tipun sai jo hetkeksi syliinkin ilman vaaraa vammoista ja esimerkiksi kuljetusboksiin siirtyminenkin onnistui pienen jahtaamisen jälkeen. Vieraille Tipu ei silti näyttäytynyt vielä pitkiin aikoihin. Kesti neljä kuukautta saada Tipu syliin niin pitkäksi aikaa, että ehdin ottaa yhteiskuvan. Kesällä 2011 Tipu osoitti ensimmäistä kertaa itse mielenkiintoa vierasta ihmistä kohtaan ja haisteli J:n partaa J:n ollessa asunnossani ensimmäistä kertaa. Silti Tipu piiloutui edelleen vieraiden tullessa yleensä sänkyyn petauspatjan alle, eikä tullut esiin ennen kuin vieraat lähtivät.

Kesä 2011 Oulun keskustassa.

Nykyään Tipu on täysin kesy, vaikkakin hieman varautunut. Vieraillekin neiti uskaltaa näyttäytyä hetken seurailtuaan, ja osa tutummista vieraista saa Tipun syliinkin. Tipu nukkuu usein joko minun ja J:n tyynyjen välissä tai jomman kumman jalkopäässä. Parhaat hengailupaikat ovat mahdollisimman korkealla. Tipu hyppää kevyesti sohvan päältä tuuletusikkunoiden tai ovien päälle. Myös vaatekaapit ovat kivoja piilopaikkoja. Lelut eivät Tipua kiinnosta, vaan parhaimmat kiksit saa minun pompuloista, paperien tai kukkien järsimisestä tai Pepin kanssa riehumisesta. Ja kun Tipu on oikein tyytyväinen, sen myös kuulee. Kehräyksen lisäksi Tipu nimittäin kurnuttaa kovaan ääneen niin, että kaikki varmasti huomaavat, että nyt on muuten kissa löytänyt taas pompulan! Tipu myös tuntee arvonsa, hyväksyy vain tietynmerkkiset ruuat eikä suostu valokuviin kovin helpolla.

12.11.2013, lähes päivälleen kolme vuotta turvassa.

Olen ihan mahdottoman ylpeä pikkudiivastani ♥ Kolme vuotta pelastumisen jälkeen Tipu on kuin aivan eri kissa. Tipu on ollut myös erittäin sopeutuvainen, vaikka alkutaival olikin vaikea. Me ollaan Tipun kanssa muutettu yhteensä neljä kertaa, toivuttu siitä shokista, mikä Maisan menetystä seurasi, saatu uusi pieni kissanpentu Peppi, jonka kanssa Tipu on elänyt nyt pidempään kuin Maisan kanssa, ja totuteltu eloon hyperaktiivisen koiran kanssa. Ja Tipu ei ole moksiskaan. Kunhan Tipulla on hyvää ruokaa, tarpeeksi pompuloita kanniskeltavana ja toinen kissa kaverina, Tipu on tyytyväinen.

1.11.2013

Uutta ilmettä 2-vuotiaalle!

Step by Step täyttää tänään kaksi vuotta. Tämä päivä meni taas kuumeessa kotona, vaikka eilen olinkin jo koulussa ja tanssimassa cha chata. Päätinpä siis vähän uudistaa blogin ilmettä, ja päädyin simppeleihin vesiväriroiskeisiin. Vähän vielä vammaa jotkut jutut, mutta enköhän mä saa nekin piakkoin korjattua.

Kivaa viikonloppua teille, mä jatkan Jersey Shoren parissa... (Parin päivän sisään oon katsonut kaikki jaksot neljännen kauden alkuun asti, vois olla vaikka vähän huolissaan, oon suht varma että jossain vaiheessa sulaa aivot silkasta idiotismin määrästä...)