17.7.2014

Kissanpäiväkimara

Jep, mä en vain osaa olla ilman tätä hommaa...

Uusi blogi avattu TÄÄLLÄ.

18.4.2014

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?

Tämä on koko blogiurani vaikein postaus. Enpä ole ennen pillahtanut itkuun kesken postauksen kirjoittamisen. Oman blogini takia en itseasiassa vielä koskaan ole itkenyt, vaikka muiden postaukset ovat saattaneetkin koskettaa niin että kyyneleet on nousseet silmiin. Bloggaus on ollut osa mun elämääni niin kauan, etten edes muista, koska perustin aivan ensimmäisen blogini Livejournalin puolelle. Sitten tuli Vuodatus, pari vuotta myöhemmin Blogger. Bloggerin puolella olen blogannut yli viisi vuotta. Oon kasvanut näiden viiden vuoden aikana ihan mielettömästi, mun elämä on muuttunut täysin. Mä olen aika kaukana siitä epävarmasta 19-vuotiaasta, joka kirjoitti ensimmäistä postaustaan Living like me -blogiin Torniossa.

Viimeisen puolen vuoden ajan olen yrittänyt antaa tekohengitystä rakkaalle harrastukselleni, mutta tämä ei vain enää herätä mussa tarpeeksi vahvoja tunteita, että pystyisin jatkamaan niin, että olisin tyytyväinen. Viimeisen reilun kuukauden aikana olen päivittäin miettinyt blogiani, vuorotellen pyöritellyt mielessäni postausideoita jatkoa varten ja muotoillut päässäni tätä. Viimeistä postaustani. Tavallaan nytkin tekisi vielä mieli kirjottaa, mutten vain saa postauksia toteutettua. Tietyllä tavalla jopa vähän pelottavaa lopettaa harrastus, joka on antanut mulle niin paljon. Blogin kautta oon saanut itsevarmuutta, inspiraatiota, uusia näkökulmia, ystäviä, lukemattomia rentouttavia ja hauskoja hetkiä. Ja nyt mä olen luopumassa kaikesta tuosta.

En sano, ettenkö enää koskaan bloggaisi. Tällä hetkellä haluan vain keskittyä aivan muihin asioihin elämässäni. Haluan kiittää niitä lukijoita, jotka ovat seuranneet mua vuosikaudet. Teidän takianne tämä on ollut mulle yksi merkittävimmistä harrastuksistani ikinä. Haluan kiittää niitä ystäviä, joita oon tämän harrastuksen kautta saanut, te tiedätte kyllä, keitä ootte ♥ Haluan kiittää kaikkia kivoja, koskettavia, rakentavia ja hauskoja kommentteja jättäneitä, te ootte tehneet tästä hommasta hauskaa.

Mua voi seurata edelleen Instagramissa nimellä @TiinaSteps, jos joku niin tahtoo. Blogi pysyy edelleen avoinna, ainakin jonkin aikaa. Ei mulla ole tarvetta piilottaakaan tätä. Lupaan myös ilmoitella jotain kautta, mikäli joskus palaan blogimaailmaan muutenkin kuin lukijana.

Viime aikoina oon kuunnellut paljon Samuli Putroa ja Herra Ylppöä, ja tää seuraava biisi kuvastaa aika hyvin niitä ajatuksia, mitä mä olen viime vuosien aikana pyöritellyt päässäni edetessäni elämässäni. Ja tällä biisillä on musta ihan sopivaa päättää tämä blogi. Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?


12.3.2014

Z Hotel NYC


Kun me oltiin varattu lennot häämatkaa varten, alettiin etsiä hotellia New Yorkista. Mitään hääsviittiä me ei kaivattu, mutta haluttiin kuitenkin panostaa vähän enemmän, kuin ihan yksinkertaisimpaan ketjuhotellin huoneeseen. Aluksi suunniteltiin, että otettaisiin hotelli ihan Manhattanilta, mutta siinä googlaillessa törmättiin johonkin muuhun...

Z Hotel NYC nousi lopulta parhaaksi vaihtoehdoksi, joten varattiin huone sieltä. Vaikka hotelli ei ole Manhattanilla vaan Long Island Cityssä, ilmainen kuljetus keskustaan ja takaisin tunnin välein ja Manhattania edullisempi hintataso tasasi puntit sijainnin kanssa. Muutoin hotellissa viehätti kuvien perusteella persoonallinen sisustus, mahdollisuus aamupalaan hotellilla, loistavat arvostelut TripAdvisorissa ja ennen kaikkea loistava näköala. Kaikista huoneista on näköala joen yli Manhattanille ja Queensboro Bridgelle ja kesäisin hotellin katolla toimii baari. 


Reissun jälkeen voin vain todeta, että valinta osui ihan nappiin. Palvelu oli koko ajan erittäin ystävällistä, näköalat kuudennesta kerroksesta odotetusti loistavat ja homma pelitti muutenkin kaikin puolin. Huone oli pieni, mutta mukava, sänky ja tyynytkin juuri mun makuun. Erityisesti mä tykkäsin tuosta seinämaalauksesta, joka on kuulemmajoka huoneessa erilainen. Käytiin myös muutaman kerran syömässä hotellin ravintolassa iltaisin, ja ei voi kuin kehua burgereita. Hintataso ei ravintolassakaan ollut paha, en muista että listalla olisi ollut yhtäänyli 20 dollarin annosta. Kuljetus keskustaan ja takaisin oli aina ajallaan, vaikka pari kertaa minibussi tulikin täyteen, jolloin hotellilta lähtiessä saatiin toinen kyyti ja kaupungilta lähtiessä odotettiin parikymmentä minuuttia, että kuski tuli uudestaan hakemaan. Hotelli järjesti edullisen kyydin myös lentokentälle lähtiessä. Kyyti olisi kuulemma ollut mahdollista saada jo saapuessa kentältä hotellille, mutta ei tajuttu edes tiedustella sitä etukäteen.


Pientä miinusta hotellille tulee siitä, että huoneen huonoäänieristys kadulle päin ja kovaääninen ilmastointi häiritsivät vähän unta sekä siitä että aamupalalla ei ollut tarjolla ollenkaan tuoreita hedelmiä tai vihanneksia. Kaiken kaikkiaan oltiin kuitenkin tosi tyytyväisiä, ja puhuttiinkin jo, että jos ja kun lähdetään New Yorkiin seuraavan kerran, mennään samaan hotelliin.

11.3.2014

Tämä ei ole plussablogi

Tää aihe on pyörinyt mulla mielessä jo pitkään, mutta kesti kauan, ennen kuin sain ajatukseni muotoiltua tekstiksi järkeväksi kokonaisuudeksi.

Silloin, kun mä aloitin Bloggerin puolella bloggaamisen viisi vuotta sitten, plussakokoisia bloggareita ei juuri ollut. Itseni lisäksi tiesin yhden. Nykyään, etenkin More to Loven tyttöjen menestyksen, myötä pluskokoiset naisetkin on rohkaistuneet bloggaamaan, mikä on aivan mahtava juttu. Yksi asia mua on kuitenkin alkanut häiritä. Mä vähän karsastan lokerointia "plussablogeihin" ja "niihin muihin". Saman tyylisiä juttujahan me kaikki kuitenkin blogeissamme kirjoitetaan koosta huolimatta. Eihän pitkien naistenkaan blogeja erikseen lokeroida "hongankolistajablogeihin" tai vaaleatukkaisten blogeja "blondiblogeihin", joten miksi vaatekoon tulisi olla se lokeroiva tekijä?


Vaatekoko on toki yhdistävä tekijä bloggareiden välillä, mutta itse pidän sitä yhtä triviaalina seikkana kuin vaikka silmien väriä tai kengän kokoa. Siksi tuntuu hassulta, että osa pluskokoisista bloggareista tuo sen kokonsa esille parhaimmillaan jo blogin nimessä tai viimeistään blogin esittelytekstissä. Blogin sisältö ei sitten välttämättä eroa "standardikokoisten" bloggareiden tuottamasta sisällöstä juuri lainkaan. Plussablogin kun mieltäisin enemmän sellaiseksi, jossa tätä plussakokoisuutta ja plusmuotia käsiteltäisiin enemmänkin. Vastakkainasettelu ja lokerointi vaatekoon perusteella on aika turhaa, jos vaatekokoa 36 käyttävä Maija ja kokoa 46 käyttävä Liisa molemmat kertovat lifestyleblogeissaan vaikkapa matkustamisesta, sisustamisesta ja tyylistään. Juuri sen takia mä en itse koekaan kirjoittavani plussablogia, vaikka olenkin itse pluskokoinen bloggari.

Välillä tuntuu myös, että se itsensä "plussabloggariksi" kategorisoiminen vähän yllyttää anonyymien intoa huomautella bloggarin painosta ja toisaalta vahvistaa sitä välillä pinnalle nousevaa myyttiä siitä, että plussakokoisen ihmisen elämä pyörii vain painon, vaatekoon, ruuan ja laihduttamisen ympärillä. Mä olen loppujen lopuksi huomannut sen, että mitä enemmän tuon itse kokoani esille, sitä enemmän saan kommentteja siihen liittyen. Kun kirjoitin viime vuonna enemmän elämäntaparemontista, sain parhaimmillaan kommentteja siitä, miten yksi lasillinen luomutuoremehuakin on pahasta ja lihottavaa. Vastaavasti kun en itse tuo kokoani esille, ei myöskään haukkumiskommentteja tai "hyvää tarkoittavia neuvoja" tule. Siksi tämänkin postauksen kirjoittaminen on mietityttänyt, sillä todennäköisesti tämän jälkeen saa taas niitä kommentteja odotella.


Tämä ei siis ole plussablogi, vaan lifestyleblogi, jota kirjoittaa pluskokoinen nainen. En tietenkään pahastu, jos joku tämän blogin plussablogiksi luokittelee, mutta en vain itse koe että vaatekokoni on tässä blogissa se suuri tekijä, jonka perusteella tämä lyödään lokeroon tai toiseen. Mä en myöskään usko, että mun vaatekoko on kovinkaan monelle lukijalle juuri se juttu, minkä takia tätä blogia luetaan. Vai onko? Mikä teidät saa palaamaan tänne yhä uudestaan?

Manhattanin valot

Huomenta! Ollaan taas Oulussa, päästiin kotiin  eilen vähän ennen puolta päivää ja ehdittiin käydä ruokakaupassa, purkaa laukut ja pussailla noita meidän vauvoja viikon edestä, joten tänään saan ottaa ihan rennosti. J tosin joutui jo töihin... Vaikka eilen mentiin puolikuolleina nukkumaan siinä kymmenen aikaan, herättiin tänään molemmat jo ennen kuutta. Mulla alkaa koulu tosiaan vasta huomenna, joten on ihan mahtavaa, että saan yhden päivän vielä levätä. Muutama viime viikko kun on mennyt niin kovaa tahtia eteenpäin häävalmisteluiden ja koulun kanssa, eikä tuolla reissussakaan varsinaisesti makoilemaan ehtinyt.

Vaikka meidän unirytmi oli New Yorkissa suurimmaksi osaksi sellainen, että herättiin ennen seitsemää ja oltiin unten mailla ennen yhdeksää, ehdittiin me näkemään kaupunkia myös pimeään aikaan. Osuttiin myös Top of the Rockiin juuri oikeaan aikaan niin, että nähtiin maisemat niin päivänvalon aikaan kuin auringonlaskun jälkeenkin. Ja onhan noi näkymät aika mahtavat...


Times Squaren valotaulut halusin myös nähdä ilta-aikaan. Siksipä lähdettiin yksi iltapäivä ihan tietoisesti paljon myöhemmin liikenteeseen, jotta tulisi varmasti myös viivyttyä kaupungilla tarpeeksi myöhään. Mä en ole parhaimmillani ihmismassojen keskellä ja mua lähinnä ärsyttää erilaisia turistikierroksia tyrkyttävät ja tippiä kerjäävät tyypit, mutta kyllä tuo paikka on silti näkemisen arvoinen pimeällä. Onneksi noita tyrkyttäjiä ei ollut juuri ollenkaan noiden isoimpien turistikeskittymien ulkopuolella.

Yksi juttu mikä mut vähän yllätti New Yorkissa oli se, miten turvallinen fiilis tuolla loppujen lopuksi kuitenkin oli, kertaakaan ei tullut sellainen vainoharhainen olo että olisi pitänyt puristaa laukkua kaksin käsin varkaiden pelossa tai muuten varoa joitain paikkoja tai ihmisporukoita erityisesti. Toki asia voisi olla eri jos oltaisiin yöelämässä pyöritty enemmän.


Mulla olisi aivan järjetön määrä kuvia ja postattavaa New Yorkista vieläkin, mutta ehkä mä vähän tiivistän tota materiaalia pariin-kolmeen postaukseen kymmenien sijaan. Oon muutenkin tässä väsäillyt muutamia muita postauksia valmiiksi esimerkiksi siitä bucket lististä, josta mainitsin aiemmin ja kunhan saan meidän hääkuvat kuvaajalta teen jonkinlaisen postauksen häistäkin. 

Mutta nyt musta tuntuu vähän siltä, että mä käyn vielä ottamassa pienet aamu-unet. Kivaa tiistaita tyypit! 

5.3.2014

American Museum of Natural History

Mä olen jo pienestä tytöstä saakka pitänyt Oulun yliopiston eläinmuseota älyttömän mielenkiintoisena paikkana, vaikka oon käynyt siellä jo ties kuinka monesti. Sen takia American Museum of Natural History on ollut mulle yksi iso unelma, ja eilen mä vihdoinkin pääsin sinne. 
Lähdettiin liikenteeseen heti aamusta, ja perille päästyämme todettiin, että tässä taitaa mennä aikaa. 22 dollarin hintaisella lipulla päästiin kiertämään kaikki pysyvät näyttelyt, eikä enempään kyllä olisi ollut aikaakaan. Antoisimpia juttuja meille olivat nimenomaan eläinnäyttelyt, sillä eri mantereiden kulttuureista kertoviin näyttelyihin tutustuminen olisi vaatinut jokainen oman päivänsä. Ehdittiin nimittäin nytkin viettämään tuolla kevyet kuusi tuntia. Tähän postaukseen kokosin muutamat lempparikuvani tuolta päivältä.


Etukäteen mä odotin, että olisin eniten ihastellut erilaisia kissaeläimiä ja apinoita, mutta Afrikan sorkkaeläimet vetivät kuitenkin pidemmän korren. Nuo kaksi ylintä kuvaa ovat mun suosikkeja koko joukosta. Ylimmästä tekisi mieli tehdä taulu. Näyttelyt oli toteutettu aivan upeasti, ikkunoihin tuijotellessa tuntui oikeasti siltä, että eläimet voisivat liikkua minä hetkenä hyvänsä, vaikka osa niistä oli täytetty jo sata vuotta sitten.


Afrikan eläimet olivat muutenkin näköjään kuvatuimpien joukossa meidän kamerassa. Jotenkin tuntui, että Hall of African Mammalsissa oli ehkä aidoin tunnelma koko museosta. 


Aasialaisista nisäkkäistä mieleen jäivät parhaiten tiikerit ja leopardit. Leopardien kohdalla mulla tosin meni selässä kylmät värret, kun tajusin niiden pistelleen poskeensa riikinkukon. :D


Tutustumisen arvoisia juttuja olivat myös näyttelyt ihmisen evoluutiosta, mineraaleista ja kivistä, jalokivistä ja Pohjois-Amerikan metsistä. Meteoriitteja unohtamatta. Ja dinosauruksia ja fossiileita. Minikokoinen sademetsä. Näyttely elämän monimuotoisuudesta. Valtamerten eläimistä. Ja sitten olivat vielä ne erikoisnäyttelyt, joista olisi pitänyt maksaa ekstraa. Kuusi tuntia tuolla riitti juuri ja juuri siihen, että tutustui eläimiin, jos haluaisi kiertää koko museon perusteellisesti, saisi aikaa varata päiväkausia.

Aivan mieletön paikka. ♥ 

Materialismionnea

Kun nyt kerran Nykissä ollaan, niin pitäähän sitä edes vähän shoppailla, vai? Eilen olin tosiaan aika huonossa kunnossa flunssan ja kuumeen takia, joten tehtiin vain pieni kierros Bloomingdale'silla ja Sephorassa ennen kuin palattiin hotellille. Ja pari ihanaa juttua tarttui mukaankin...

Ensinnäkin, mun huomenlahja. J valitsi helpoimman vaihtoehdon ja antoi mun itse valita, mitä halusin. Ja tämä vei mun sydämen saman tien...


Rebecca Minkoffin MAB Tote laivastonsinisenä. Merkki on mulle aivan uusi, mutta kuulemma täällä todella suosittu. Tilava ja jämäkkä nahkalaukku pääsee mulla ihan päivittäiseen käyttöön Suomessa, kunhan olen ehtinyt käsitellä sen kosteussuojalla. Sininen väri passaa yhteen vaikka minkä muiden värien kanssa, ja tuo kivasti väriä eri asuihin. Ison taskun lisäksi tuossa on sisälläkin mukavasti pieniä taskuja, joihin saa kaiken irtosälän laukun pohjalta pyörimästä. Kaiken kaikkiaan nappi yhdistelmä käytännöllisyyttä ja kauneutta. ♥


Muita eilisiä ostoksia olivat Marc Jacobsin Daisy-hajuvesi ja sen kylkiäisenä saadut meikkipussi ja pieni kasa muita tuoksu- ja voidenäytteitä joita myyjä mulle laittoi mukaan kuultuaan, että olen häämatkalla. Urban Decayn Naked-luomiväripalettia olen himoinnut jo ties kuinka pitkään, ja nyt se sitten tuli vastaan ihan livenäkin. En ole halunnut tilata tuota netin kautta, sillä halusin tehdä ostopäätöksen vasta nähtyäni tuotteen itse. Saatiin myös Bloomingdale'silta pieni ja söpö kangaskassi sekä kynttilä kaupanpäällisinä, kun käytettiin liikkeeseen yhteensä yli 300 dollaria.

Tänään toteutettiinkin sitten yksi mun bucket listin jutuista, kun käytiin vihdoin siellä American Museum of Natural Historyssa. Lisäksi kierreltiin taas Central Parkissa parin kilometrin verran ja nyt löhöillään hotellihuoneessa ja katsotaan Top Gearia... saa nähdä mitä vielä keksitään tähän illan päälle.

3.3.2014

Midtown Manhattan

Eilinen oli ensimmäinen kokonainen päivä täällä New Yorkissa. Meidän hotelli on Long Island Cityn puolella, mutta täältä on tunnin välein ilmainen kuljetus Manhattanille ja takaisin. Aamupalan jälkeen käytiin katolla kuvaamassa Manhattan skylinea, ennen kuin lähdettiin keskustaan pienelle kävelylenkille. Kierrettiin päivän aikana Grand Central Station, Bryant Park, ja Times Square ja jatkettiin Rockefeller Centerin kautta Central Parkiin. Tultiin illaksi takaisin hotellille katsomaan Oscar-gaalaa, mutta simahdettiin jo alkumetreillä. Mä kävin tuossa neljän aikaan taas hereillä aikaeron ansiosta ja nyt noustiin hieman ennen kasia. Mulla taitaa olla vähän kuumetta, mutta lähdetään nyt kuitenkin käymään taas keskustassa sen verran minkä jaksan. Bloomingdale'silla mua odottelisi huomenlahja, ja jos vaan suinkin jaksan niin tahdon sinne Museum of Natural Historyyn. 

Mutta tässäpä olisi muutamat lempparikuvat eiliseltä.


Pienesti ehkä jännitti lähteä kiertelemään??


Meidän hotellilta on tosiaan ihan mahtavat näkymät Manhattanille. Kaikissa huoneissa on koko seinän levyiset ikkunat ja sama näköala. Kelpaa pötkötellä sängyssä iltaisin ja tuijotella Manhattanin valoja.


Grand Central Stationin katto mun oli pakko ikuistaa nähtyäni viime viikolla ihanimman leffan pitkästä aikaa. Käytiin kaverin kanssa katsomassa Winter's Tale lähinnä sen takia, että siinä on Colin Farrell, mutta todettiin leffa kaikin puolin mahtavaksi muutekin. Yksi mun suosikkijutuista leffassa oli pienen cameo-roolin tehnyt Will Smith. ♥


Bryant Parkiin pysähdyttiin vähän extempore, ja tykästyin kovasti. Tuo jäätynyt suihkulähde oli mustaihan hurjan kaunis. Meneillään oli jotkut lasten ruokafestarit ja luistinradalla oli tungosta, olisi ehkä tehnyt mieli mennä mukaan. Puistossa myös koottiin jotain isompaa taideteosta, pitäisi käydä katsastamassa se vielä valmiinakin. 


Ja se Times Square. Ruuhkainen, hengästyttävä, värikäs. Ei ehkä mun suosikkipaikkoja Manhattanilla, mutta pitihän sekin nähdä. Ja mennään varmasti vielä uudestaan tuonnekin. Ensi kerralla tosin mukaan otetaan laajempi objektiivi.


Central Parkissa tehtiin vain pieni mutka, mutta tykästyin sitäkin enemmän. Toivottavasti pääsen tuonne joskus myös kesällä, jolloin puisto on varmasti vieläkin kauniimpi...

Rouva ♥

Pikaterkut New Yorkista!

Perjantai oli yksi mun tähän astisen elämäni tärkeimmistä päivistä. Avioiduin J:n kanssa. Häitä tanssittiin Holiday Inn Oulun tiloissa Ynninkulmassa, ja vaikka mulla ei tällä hetkellä ole kuin muutama omalla kameralla otettu epäselvä kuva, halusin jakaa nämä pari kuvaa kanssanne. Tuossa vaiheessa naama jo kiilsi ja tukkakin oli vähän kärsinyt, mutta silmissä näkyy onni. ♥ Enemmän kuvia laitan esille, kunhan saan ne valokuvaajalta.


Päivä oli kaikin puolin onnistunut, pienet kommellukset toivat vaan tunnelmaa ja viime hetkellä yllättänyt kiirekin vei vain jännityksen pois. Kovin myöhään ei juhlittu, sillä jo lauantaiaamuna otettiin suunnaksi New York. 

Täällä ollaan nyt vietetty eka kokonainen päivä, ohjelmassa oli kierros Manhattanin Midtownissa ja nyt katsotaan Oscar-gaalaa kerrankin niin, ettei tarvitse valvoa koko yötä. Huomisen ohjelma riippuu kovasti säästä, tänne on luvatu vähän myrskyä taas vaihteeksi, mutta yksi vaihtoehto olisi joko Central Parkin tarkempi tutkiminen tai American Museum of Natural History.

18.2.2014

Miten päästä yli kuivasta kaudesta?

Siitä, kun mä perustin ensimmäisen blogini ikinä on jo niin kauan aikaa, etten edes muista tarkalleen, mitä vuotta silloin elettiin. Pari vuotta bloggasin Livejournalin ja Vuodatuksen puolella hyvin epäsäännöllisesti, kunnes aloitin ensimmäisen blogini Bloggerissa maaliskuussa 2009 ja löysin oman tapani blogata. Siitäkin alkaa olla jo viisi vuotta. Mä olen siis blogannut noin kolmasosan elämästäni.

Pari vuotta sitten mulla iski eteen totaalinen stoppi inspiraation suhteen edellisen blogini kanssa. En vaan saanut itsestäni ulos tekstiä. Olin kiireinen työharjoittelun kanssa, ja viihdyin uuden suhteen myötä J:n kanssa enemmän kuin koneella. Tuolloin sain palautettua intoni aloittamalla kokonaan alusta ja perustamalla tämän nykyisen blogini. Puhtaalta pöydältä aloitettuani sain bloggaamiseen ihan uutta puhtia. Pitkään tämän blogin kanssa menikin kivemmin, kuin koskaan aiemmin blogiharrastukseni aikana. 

Nyt oon kuitenkin huomannut olevani taas saman ongelman edessä. Postaustahti on jo pitkään ollut ihan onneton, ja nekin postaukset, joita olen tehnyt, on usein olleet köykäisiä sisällöltään. Mikä siis neuvoksi? Mä en usko jatkuvaan uusien blogien perustamiseen, sillä vaikka viimeksi puhtaalta pöydältä aloittaminen oli ihan perusteltua, nyt tilanne on eri. Viimeksi mun elämä oli lyhyessä ajassa muuttunut tosi paljon ja halusin siirtää tietyt jutut pois muiden silmiltä, nyt sitä tarvetta ei ole. Ulkoasun uudistaminen taas ei mulle sinänsä anna mitään uutta puhtia tai inspiraatiota näin syvällä "suossa". 

Joku varmasti miettii nyt, miksi en vain lopeta? Onhan tosi moni muukin "pitkän linjan bloggari" lopettanut viimeisen vajaan vuoden aikana. Mä en kuitenkaan tahdo lopettaa, sillä bloggaus on mulle joka tapauksessa ollut tähän astisen elämäni antoisin harrastus. Oon saanut bloggaamisen kautta uusia ystäviä, kehittänyt taitojani valokuvauksessa ja kirjoittamisessa, saanut ja jakanut inspiraatiota, saanut mielettömästi tukea lukijoiltani. Oon saanut myös osani paskakommenteista, mutta niiden osuus ei ole mitään verrattuna siihen positiivisten juttujen määrän kokonaisuudessaan. Enkä mä vielä halua luopua siitä kaikesta positiivisesta, mitä mä blogin kautta saan.

Tällä kertaa mä siis päätin kokeilla puhtaalta pöydältä aloittamisen sijaan jotain muuta. Usein writer's blockista kärsiville suositellaan ihan tosissaan itsensä pakottamista kirjoittamaan edes jotain joka päivä, ilman liikaa itsekritiikkiä. Oon itsekin huomannutsen, että mitä pidemmän aikaa olen kirjoittamatta, sitä kriittisemmäksi tulen sen suhteen, mitä voin postata. Ja siinähän se tauko vain venyy. Vastaavasti silloin, kun postaan usein, kirjoittaminen on helppoa ja postaukset luontevia. Mä aionkin nyt muutaman viikon ajan kokeilla vähän vastaavaa, ja postata vähintään kolme kertaa viikossa. Osa postauksista on varmasti osalle lukijoista tylsiä, mutta mulla on tarkoitus palauttaa se kirjoittamisen into itselleni. Mikäli se ei tällä keinolla palaa, on pakko harkita lopettamista jo vakavasti. 

Toivottavasti jaksatte pysyä mukana kuivasta kaudesta huolimatta, te lukijat olette nimittäin yksi iso syy siihen, miksi tämä on niin pirun kivaa.

17.2.2014

Lahjottu

Näin häiden alla mä olen saanut todeta, että mulla on maailman ihanimmat ystävät. Toissaviikonloppuna vietettiin mun polttareita reilun kymmenen hengen voimin, ja ihanan päivän lisäksi sain ihan konkreettisiakin lahjoja.

Ensinnäkin sain leffatietovisan täytettyäni ihan törkeen siistin julisteen toisesta Hobitti-leffasta. Ei tainnut kenellekään mun kavereista jäädä joulun alla epäselväksi, että Tiina oli ihan vähän innoissaan kyseisestä leffasta. Kävin katsomassa tuon teatterissakin kahdesti. Mun oli pakko hankkia tuolle heti myös kehykset, ja se koristaa meidän portaikkoa. Saatetaan hankkia tuolle kaveriksi vielä muitakin hienoja julisteita tulevaisuudessa...


Sain tytöiltä myös pitkään haaveilemani Chanelin Rouge Allure Velvetin sävyssä 38 La Fascinante, Guerlainin meikkipussin ja minikokoisia tuotteita mm. Cliniquelta. J toi mulle myös ystävänpäivälahjaksi Saksan reissultaan Diorin luomiväripaletin sävyssä 809 Petal Shine. Ei tartte taas hetkeen shoppailla kyllä kosmetiikkaa, sillä näillä on niin hyvin nyt tyydytetty mun sisäinen kosmetiikkahamsteri. 

Ei mulla muuta kuin että KIITOS vielä kerran ihanat ♥

27.1.2014

Cafe Rooster ja viikonlopun asua


Taidettiin löytää uusi lemppariravintola J:n kanssa. Kävin tuossa pari viikkoa sitten ekaa kertaa kavereiden kanssa Cafe Roosterissa, joka avattiin Ouluun joulukuussa. Silloin käytiin vain yksillä siidereillä, mutta laitoin jo merkille superkivan sisustuksen ja sen, että vaikka ruokalista oli vielä suppea, luomu- ja lähiruoka näytti olevan arvossaan.


Eilen käytiin sitten J:n kanssa testaamassa listan burgerit ennen leffaa. Mä otin pulled pork -burgerin, jonka liha tuli Ylivieskasta, J:n naudanlihaburgerin liha taas Muhokselta Viskaalin tilalta. Itsetehtyjen sämpylöiden ja coleslaw'n sekä luomumuniin tehdyn majoneesin lisäksi annoksiin kuului myös Tyrnävälta tuoduista perunoista tehdyt ranskalaiset. Ja voi taivas että oli hyvää! Annokset ilman juomia oli 13,90€ja 14,90€, eli erittäin kohtuulliset hinnat ruuan laatuun nähden. Maha tuli täyteen ja mieli iloiseksi.


Hyvä ruuan lisäksi ehdin viikonloppuna nauttia siitä, että talvikelit oli pitkästä aikaa kivat. Oli valoisaa, lunta ja pakkastakin oli mukavasti muutama aste. Ei liian lämmin eikä liian kylmä. Just täydellinen keli testata uutta nahkatakkia ekaa kertaa. Bongasin joulun jälkeen tuon New Lookin nahkatakin Veeran kollaasista, ja kun hintaa Asoksen ale-osastolla oli takille vain 62 euroa, ei tarvinnut kauaa pohtia, tilatako vai ei. Muu asu koostuikin sitten Lindexin paikkafarkkujen ja raitaneuleen ympärille, ja täytyy sanoa, että tuloksena oli yksi lemppariasuistani pitkään aikaan. 


Farkut, neule ja kaulahuivi - Lindex
Nahkatakki - Asos
Reppu - Fjällräven
Kengät - DinSko