12.3.2014

Z Hotel NYC


Kun me oltiin varattu lennot häämatkaa varten, alettiin etsiä hotellia New Yorkista. Mitään hääsviittiä me ei kaivattu, mutta haluttiin kuitenkin panostaa vähän enemmän, kuin ihan yksinkertaisimpaan ketjuhotellin huoneeseen. Aluksi suunniteltiin, että otettaisiin hotelli ihan Manhattanilta, mutta siinä googlaillessa törmättiin johonkin muuhun...

Z Hotel NYC nousi lopulta parhaaksi vaihtoehdoksi, joten varattiin huone sieltä. Vaikka hotelli ei ole Manhattanilla vaan Long Island Cityssä, ilmainen kuljetus keskustaan ja takaisin tunnin välein ja Manhattania edullisempi hintataso tasasi puntit sijainnin kanssa. Muutoin hotellissa viehätti kuvien perusteella persoonallinen sisustus, mahdollisuus aamupalaan hotellilla, loistavat arvostelut TripAdvisorissa ja ennen kaikkea loistava näköala. Kaikista huoneista on näköala joen yli Manhattanille ja Queensboro Bridgelle ja kesäisin hotellin katolla toimii baari. 


Reissun jälkeen voin vain todeta, että valinta osui ihan nappiin. Palvelu oli koko ajan erittäin ystävällistä, näköalat kuudennesta kerroksesta odotetusti loistavat ja homma pelitti muutenkin kaikin puolin. Huone oli pieni, mutta mukava, sänky ja tyynytkin juuri mun makuun. Erityisesti mä tykkäsin tuosta seinämaalauksesta, joka on kuulemmajoka huoneessa erilainen. Käytiin myös muutaman kerran syömässä hotellin ravintolassa iltaisin, ja ei voi kuin kehua burgereita. Hintataso ei ravintolassakaan ollut paha, en muista että listalla olisi ollut yhtäänyli 20 dollarin annosta. Kuljetus keskustaan ja takaisin oli aina ajallaan, vaikka pari kertaa minibussi tulikin täyteen, jolloin hotellilta lähtiessä saatiin toinen kyyti ja kaupungilta lähtiessä odotettiin parikymmentä minuuttia, että kuski tuli uudestaan hakemaan. Hotelli järjesti edullisen kyydin myös lentokentälle lähtiessä. Kyyti olisi kuulemma ollut mahdollista saada jo saapuessa kentältä hotellille, mutta ei tajuttu edes tiedustella sitä etukäteen.


Pientä miinusta hotellille tulee siitä, että huoneen huonoäänieristys kadulle päin ja kovaääninen ilmastointi häiritsivät vähän unta sekä siitä että aamupalalla ei ollut tarjolla ollenkaan tuoreita hedelmiä tai vihanneksia. Kaiken kaikkiaan oltiin kuitenkin tosi tyytyväisiä, ja puhuttiinkin jo, että jos ja kun lähdetään New Yorkiin seuraavan kerran, mennään samaan hotelliin.

11.3.2014

Tämä ei ole plussablogi

Tää aihe on pyörinyt mulla mielessä jo pitkään, mutta kesti kauan, ennen kuin sain ajatukseni muotoiltua tekstiksi järkeväksi kokonaisuudeksi.

Silloin, kun mä aloitin Bloggerin puolella bloggaamisen viisi vuotta sitten, plussakokoisia bloggareita ei juuri ollut. Itseni lisäksi tiesin yhden. Nykyään, etenkin More to Loven tyttöjen menestyksen, myötä pluskokoiset naisetkin on rohkaistuneet bloggaamaan, mikä on aivan mahtava juttu. Yksi asia mua on kuitenkin alkanut häiritä. Mä vähän karsastan lokerointia "plussablogeihin" ja "niihin muihin". Saman tyylisiä juttujahan me kaikki kuitenkin blogeissamme kirjoitetaan koosta huolimatta. Eihän pitkien naistenkaan blogeja erikseen lokeroida "hongankolistajablogeihin" tai vaaleatukkaisten blogeja "blondiblogeihin", joten miksi vaatekoon tulisi olla se lokeroiva tekijä?


Vaatekoko on toki yhdistävä tekijä bloggareiden välillä, mutta itse pidän sitä yhtä triviaalina seikkana kuin vaikka silmien väriä tai kengän kokoa. Siksi tuntuu hassulta, että osa pluskokoisista bloggareista tuo sen kokonsa esille parhaimmillaan jo blogin nimessä tai viimeistään blogin esittelytekstissä. Blogin sisältö ei sitten välttämättä eroa "standardikokoisten" bloggareiden tuottamasta sisällöstä juuri lainkaan. Plussablogin kun mieltäisin enemmän sellaiseksi, jossa tätä plussakokoisuutta ja plusmuotia käsiteltäisiin enemmänkin. Vastakkainasettelu ja lokerointi vaatekoon perusteella on aika turhaa, jos vaatekokoa 36 käyttävä Maija ja kokoa 46 käyttävä Liisa molemmat kertovat lifestyleblogeissaan vaikkapa matkustamisesta, sisustamisesta ja tyylistään. Juuri sen takia mä en itse koekaan kirjoittavani plussablogia, vaikka olenkin itse pluskokoinen bloggari.

Välillä tuntuu myös, että se itsensä "plussabloggariksi" kategorisoiminen vähän yllyttää anonyymien intoa huomautella bloggarin painosta ja toisaalta vahvistaa sitä välillä pinnalle nousevaa myyttiä siitä, että plussakokoisen ihmisen elämä pyörii vain painon, vaatekoon, ruuan ja laihduttamisen ympärillä. Mä olen loppujen lopuksi huomannut sen, että mitä enemmän tuon itse kokoani esille, sitä enemmän saan kommentteja siihen liittyen. Kun kirjoitin viime vuonna enemmän elämäntaparemontista, sain parhaimmillaan kommentteja siitä, miten yksi lasillinen luomutuoremehuakin on pahasta ja lihottavaa. Vastaavasti kun en itse tuo kokoani esille, ei myöskään haukkumiskommentteja tai "hyvää tarkoittavia neuvoja" tule. Siksi tämänkin postauksen kirjoittaminen on mietityttänyt, sillä todennäköisesti tämän jälkeen saa taas niitä kommentteja odotella.


Tämä ei siis ole plussablogi, vaan lifestyleblogi, jota kirjoittaa pluskokoinen nainen. En tietenkään pahastu, jos joku tämän blogin plussablogiksi luokittelee, mutta en vain itse koe että vaatekokoni on tässä blogissa se suuri tekijä, jonka perusteella tämä lyödään lokeroon tai toiseen. Mä en myöskään usko, että mun vaatekoko on kovinkaan monelle lukijalle juuri se juttu, minkä takia tätä blogia luetaan. Vai onko? Mikä teidät saa palaamaan tänne yhä uudestaan?

Manhattanin valot

Huomenta! Ollaan taas Oulussa, päästiin kotiin  eilen vähän ennen puolta päivää ja ehdittiin käydä ruokakaupassa, purkaa laukut ja pussailla noita meidän vauvoja viikon edestä, joten tänään saan ottaa ihan rennosti. J tosin joutui jo töihin... Vaikka eilen mentiin puolikuolleina nukkumaan siinä kymmenen aikaan, herättiin tänään molemmat jo ennen kuutta. Mulla alkaa koulu tosiaan vasta huomenna, joten on ihan mahtavaa, että saan yhden päivän vielä levätä. Muutama viime viikko kun on mennyt niin kovaa tahtia eteenpäin häävalmisteluiden ja koulun kanssa, eikä tuolla reissussakaan varsinaisesti makoilemaan ehtinyt.

Vaikka meidän unirytmi oli New Yorkissa suurimmaksi osaksi sellainen, että herättiin ennen seitsemää ja oltiin unten mailla ennen yhdeksää, ehdittiin me näkemään kaupunkia myös pimeään aikaan. Osuttiin myös Top of the Rockiin juuri oikeaan aikaan niin, että nähtiin maisemat niin päivänvalon aikaan kuin auringonlaskun jälkeenkin. Ja onhan noi näkymät aika mahtavat...


Times Squaren valotaulut halusin myös nähdä ilta-aikaan. Siksipä lähdettiin yksi iltapäivä ihan tietoisesti paljon myöhemmin liikenteeseen, jotta tulisi varmasti myös viivyttyä kaupungilla tarpeeksi myöhään. Mä en ole parhaimmillani ihmismassojen keskellä ja mua lähinnä ärsyttää erilaisia turistikierroksia tyrkyttävät ja tippiä kerjäävät tyypit, mutta kyllä tuo paikka on silti näkemisen arvoinen pimeällä. Onneksi noita tyrkyttäjiä ei ollut juuri ollenkaan noiden isoimpien turistikeskittymien ulkopuolella.

Yksi juttu mikä mut vähän yllätti New Yorkissa oli se, miten turvallinen fiilis tuolla loppujen lopuksi kuitenkin oli, kertaakaan ei tullut sellainen vainoharhainen olo että olisi pitänyt puristaa laukkua kaksin käsin varkaiden pelossa tai muuten varoa joitain paikkoja tai ihmisporukoita erityisesti. Toki asia voisi olla eri jos oltaisiin yöelämässä pyöritty enemmän.


Mulla olisi aivan järjetön määrä kuvia ja postattavaa New Yorkista vieläkin, mutta ehkä mä vähän tiivistän tota materiaalia pariin-kolmeen postaukseen kymmenien sijaan. Oon muutenkin tässä väsäillyt muutamia muita postauksia valmiiksi esimerkiksi siitä bucket lististä, josta mainitsin aiemmin ja kunhan saan meidän hääkuvat kuvaajalta teen jonkinlaisen postauksen häistäkin. 

Mutta nyt musta tuntuu vähän siltä, että mä käyn vielä ottamassa pienet aamu-unet. Kivaa tiistaita tyypit! 

5.3.2014

American Museum of Natural History

Mä olen jo pienestä tytöstä saakka pitänyt Oulun yliopiston eläinmuseota älyttömän mielenkiintoisena paikkana, vaikka oon käynyt siellä jo ties kuinka monesti. Sen takia American Museum of Natural History on ollut mulle yksi iso unelma, ja eilen mä vihdoinkin pääsin sinne. 
Lähdettiin liikenteeseen heti aamusta, ja perille päästyämme todettiin, että tässä taitaa mennä aikaa. 22 dollarin hintaisella lipulla päästiin kiertämään kaikki pysyvät näyttelyt, eikä enempään kyllä olisi ollut aikaakaan. Antoisimpia juttuja meille olivat nimenomaan eläinnäyttelyt, sillä eri mantereiden kulttuureista kertoviin näyttelyihin tutustuminen olisi vaatinut jokainen oman päivänsä. Ehdittiin nimittäin nytkin viettämään tuolla kevyet kuusi tuntia. Tähän postaukseen kokosin muutamat lempparikuvani tuolta päivältä.


Etukäteen mä odotin, että olisin eniten ihastellut erilaisia kissaeläimiä ja apinoita, mutta Afrikan sorkkaeläimet vetivät kuitenkin pidemmän korren. Nuo kaksi ylintä kuvaa ovat mun suosikkeja koko joukosta. Ylimmästä tekisi mieli tehdä taulu. Näyttelyt oli toteutettu aivan upeasti, ikkunoihin tuijotellessa tuntui oikeasti siltä, että eläimet voisivat liikkua minä hetkenä hyvänsä, vaikka osa niistä oli täytetty jo sata vuotta sitten.


Afrikan eläimet olivat muutenkin näköjään kuvatuimpien joukossa meidän kamerassa. Jotenkin tuntui, että Hall of African Mammalsissa oli ehkä aidoin tunnelma koko museosta. 


Aasialaisista nisäkkäistä mieleen jäivät parhaiten tiikerit ja leopardit. Leopardien kohdalla mulla tosin meni selässä kylmät värret, kun tajusin niiden pistelleen poskeensa riikinkukon. :D


Tutustumisen arvoisia juttuja olivat myös näyttelyt ihmisen evoluutiosta, mineraaleista ja kivistä, jalokivistä ja Pohjois-Amerikan metsistä. Meteoriitteja unohtamatta. Ja dinosauruksia ja fossiileita. Minikokoinen sademetsä. Näyttely elämän monimuotoisuudesta. Valtamerten eläimistä. Ja sitten olivat vielä ne erikoisnäyttelyt, joista olisi pitänyt maksaa ekstraa. Kuusi tuntia tuolla riitti juuri ja juuri siihen, että tutustui eläimiin, jos haluaisi kiertää koko museon perusteellisesti, saisi aikaa varata päiväkausia.

Aivan mieletön paikka. ♥ 

Materialismionnea

Kun nyt kerran Nykissä ollaan, niin pitäähän sitä edes vähän shoppailla, vai? Eilen olin tosiaan aika huonossa kunnossa flunssan ja kuumeen takia, joten tehtiin vain pieni kierros Bloomingdale'silla ja Sephorassa ennen kuin palattiin hotellille. Ja pari ihanaa juttua tarttui mukaankin...

Ensinnäkin, mun huomenlahja. J valitsi helpoimman vaihtoehdon ja antoi mun itse valita, mitä halusin. Ja tämä vei mun sydämen saman tien...


Rebecca Minkoffin MAB Tote laivastonsinisenä. Merkki on mulle aivan uusi, mutta kuulemma täällä todella suosittu. Tilava ja jämäkkä nahkalaukku pääsee mulla ihan päivittäiseen käyttöön Suomessa, kunhan olen ehtinyt käsitellä sen kosteussuojalla. Sininen väri passaa yhteen vaikka minkä muiden värien kanssa, ja tuo kivasti väriä eri asuihin. Ison taskun lisäksi tuossa on sisälläkin mukavasti pieniä taskuja, joihin saa kaiken irtosälän laukun pohjalta pyörimästä. Kaiken kaikkiaan nappi yhdistelmä käytännöllisyyttä ja kauneutta. ♥


Muita eilisiä ostoksia olivat Marc Jacobsin Daisy-hajuvesi ja sen kylkiäisenä saadut meikkipussi ja pieni kasa muita tuoksu- ja voidenäytteitä joita myyjä mulle laittoi mukaan kuultuaan, että olen häämatkalla. Urban Decayn Naked-luomiväripalettia olen himoinnut jo ties kuinka pitkään, ja nyt se sitten tuli vastaan ihan livenäkin. En ole halunnut tilata tuota netin kautta, sillä halusin tehdä ostopäätöksen vasta nähtyäni tuotteen itse. Saatiin myös Bloomingdale'silta pieni ja söpö kangaskassi sekä kynttilä kaupanpäällisinä, kun käytettiin liikkeeseen yhteensä yli 300 dollaria.

Tänään toteutettiinkin sitten yksi mun bucket listin jutuista, kun käytiin vihdoin siellä American Museum of Natural Historyssa. Lisäksi kierreltiin taas Central Parkissa parin kilometrin verran ja nyt löhöillään hotellihuoneessa ja katsotaan Top Gearia... saa nähdä mitä vielä keksitään tähän illan päälle.

3.3.2014

Midtown Manhattan

Eilinen oli ensimmäinen kokonainen päivä täällä New Yorkissa. Meidän hotelli on Long Island Cityn puolella, mutta täältä on tunnin välein ilmainen kuljetus Manhattanille ja takaisin. Aamupalan jälkeen käytiin katolla kuvaamassa Manhattan skylinea, ennen kuin lähdettiin keskustaan pienelle kävelylenkille. Kierrettiin päivän aikana Grand Central Station, Bryant Park, ja Times Square ja jatkettiin Rockefeller Centerin kautta Central Parkiin. Tultiin illaksi takaisin hotellille katsomaan Oscar-gaalaa, mutta simahdettiin jo alkumetreillä. Mä kävin tuossa neljän aikaan taas hereillä aikaeron ansiosta ja nyt noustiin hieman ennen kasia. Mulla taitaa olla vähän kuumetta, mutta lähdetään nyt kuitenkin käymään taas keskustassa sen verran minkä jaksan. Bloomingdale'silla mua odottelisi huomenlahja, ja jos vaan suinkin jaksan niin tahdon sinne Museum of Natural Historyyn. 

Mutta tässäpä olisi muutamat lempparikuvat eiliseltä.


Pienesti ehkä jännitti lähteä kiertelemään??


Meidän hotellilta on tosiaan ihan mahtavat näkymät Manhattanille. Kaikissa huoneissa on koko seinän levyiset ikkunat ja sama näköala. Kelpaa pötkötellä sängyssä iltaisin ja tuijotella Manhattanin valoja.


Grand Central Stationin katto mun oli pakko ikuistaa nähtyäni viime viikolla ihanimman leffan pitkästä aikaa. Käytiin kaverin kanssa katsomassa Winter's Tale lähinnä sen takia, että siinä on Colin Farrell, mutta todettiin leffa kaikin puolin mahtavaksi muutekin. Yksi mun suosikkijutuista leffassa oli pienen cameo-roolin tehnyt Will Smith. ♥


Bryant Parkiin pysähdyttiin vähän extempore, ja tykästyin kovasti. Tuo jäätynyt suihkulähde oli mustaihan hurjan kaunis. Meneillään oli jotkut lasten ruokafestarit ja luistinradalla oli tungosta, olisi ehkä tehnyt mieli mennä mukaan. Puistossa myös koottiin jotain isompaa taideteosta, pitäisi käydä katsastamassa se vielä valmiinakin. 


Ja se Times Square. Ruuhkainen, hengästyttävä, värikäs. Ei ehkä mun suosikkipaikkoja Manhattanilla, mutta pitihän sekin nähdä. Ja mennään varmasti vielä uudestaan tuonnekin. Ensi kerralla tosin mukaan otetaan laajempi objektiivi.


Central Parkissa tehtiin vain pieni mutka, mutta tykästyin sitäkin enemmän. Toivottavasti pääsen tuonne joskus myös kesällä, jolloin puisto on varmasti vieläkin kauniimpi...

Rouva ♥

Pikaterkut New Yorkista!

Perjantai oli yksi mun tähän astisen elämäni tärkeimmistä päivistä. Avioiduin J:n kanssa. Häitä tanssittiin Holiday Inn Oulun tiloissa Ynninkulmassa, ja vaikka mulla ei tällä hetkellä ole kuin muutama omalla kameralla otettu epäselvä kuva, halusin jakaa nämä pari kuvaa kanssanne. Tuossa vaiheessa naama jo kiilsi ja tukkakin oli vähän kärsinyt, mutta silmissä näkyy onni. ♥ Enemmän kuvia laitan esille, kunhan saan ne valokuvaajalta.


Päivä oli kaikin puolin onnistunut, pienet kommellukset toivat vaan tunnelmaa ja viime hetkellä yllättänyt kiirekin vei vain jännityksen pois. Kovin myöhään ei juhlittu, sillä jo lauantaiaamuna otettiin suunnaksi New York. 

Täällä ollaan nyt vietetty eka kokonainen päivä, ohjelmassa oli kierros Manhattanin Midtownissa ja nyt katsotaan Oscar-gaalaa kerrankin niin, ettei tarvitse valvoa koko yötä. Huomisen ohjelma riippuu kovasti säästä, tänne on luvatu vähän myrskyä taas vaihteeksi, mutta yksi vaihtoehto olisi joko Central Parkin tarkempi tutkiminen tai American Museum of Natural History.